Pelaamisesta

Meillä asuu peliaddikti. Ja se ei ole Pankkiiri, joka pelaa nykyään pleikkarilla varsin maltillisesti. iPadilla, iPhonella tai pleikkarilla pelaamisesta turhan kiinnostunut on Batman. Ja tämähän on luonnollisesti meidän vanhempien aikaansannosta.

Varsinkin näistä kahdesta ensin mainitusta i-vempaimesta on tullut meidän perheen pysyvät jäsenet. Heti aamusta joku meistä ottaa iPadin latauksesta ja alkaa katsella sähköposteja, facebookkia tai lastenohjelmia. Pian aamutoimien jatkuessa Pankkiirin suihku- ja pukemisosioon, aloittaa Batman pelaamisen. Pelit jatkuu siihen saakka kun on ulkovaatteiden pukemisen ja päiväkotiin lähdön aika. Jos hyvin käy (näin ei kuulemani mukaan käynyt tänään), onnistuu aamu osittain iPadinkin ansioista varsin kivuitta.

Sama teema jatkuu heti kun tulemme päiväkodista illalla kotiin. Alan tehdä ruokaa ja tälle toimelle rauhaa antamassa on taas tämä i, niin kuin ihmeellinen laite. Tällä kertaa ihmelaitteena toimii mun iPhone, sillä Padi on Pankkiirilla töissä mukana, eikä se ole vielä kotitunut. Pelit jatkuvat sopimuksen mukaan siihen saakka kun ruoka on valmis. Ja ne usein jatkuvat vielä sen jälkeenkin, pätkissä. Onneksi välissä sentäs leikitään vaikka pallolla ja pelataan lautapelejä sekä tehdään normaalit iltatoimet. Iltaisin voi olla hyvinkin hetkiä, että koko perhe istuu vierekkäin sohvalla, jokaisella eri mediapeli käsissään.

"Älä äiti häiritse mua kun mä pelaan"

Nämä iPadilla ja iPhonella pelattavat pelit ovat pääasiassa hyvin harmittomia, rauhallisia ja osa kehittäviäkin. Pleikkari on sitten eri asia. Sillä Batman saa pelata vain viikonloppuisin. Meillä on kaksi lapselle sopivaa peliä, Toy Story ja Batman Lego- peli. Molemmat ovat olleet kovin mieluisia, mutta nyt on synttärilahjaksi saadun Batman- pelin kulta-aika. Tässä pelissä Batman- sarjakuvasta tutut hahmot seikkailevat legoukkojen muodossa. Tiedossa on takaa-ajoa, ongelmien ratkomista ja tietysti taistelukohtauksia.

Tämä koko pelimaailma esiintyy vahvasti meidän Batmanin toimissa. Varsinkin pleikkarilla pelattavien pelien osalta. Pelin jälkeen otetaan esille lelu Batman ja Robin hahmot ja seikkailu jatkuu niillä. Mukana leikeissä on myös muita ukkeleita, kaikilla mielikuvituksen mukaiset roolinsa. Usein näämme jo Batmanin ilmeestä, että nyt ollaan pelimaailmassa sisällä ja silloin meidän Robinkin saa usein halusi se tai ei osallistua mielikuvitusretkeen.

Usein pelaaminen sujuu hyvässä hengessä

Pääpiirteittäin suurempaa ongelmaa pelien kanssa meillä ei ole ollut. Toki joskus (kuten tänään) iskee känkkäränkkäkohtaus kun on aika lopettaa pelaaminen. Aina hyvissä ajoin lopettamisesta varoittaminen ja aina ennen pelaamista tapahtuma sopimus sen sovussa lopettamisesta ei toimi. Tulisiko känkkäränkkä tällöin joka tapauksessa? Sitä en tiedä. Takaraivossa kuitenkin meillä vanhemmilla huono omatunto ja epävarmuus siitä pelaako lapsemme liikaa? Voisi siitä olla haittaa lapselle? Tietysti voi, jos lapsi pelaa aivan liikaa, mikä rajoittaisi esim. normaalien mielikuvistusta ja motoriikkaa kehittävien leikkien leikkimistä, lautapeleillä pelaamisen vuorovaikutusta sekä ulkoilua ja muita harrastuksia. Mutta miten tässä meidän perheen toiminnassa? Kun pelaaminen on päivittäistä ja tuntuu, että Batman odottaa viikonloppuja pääasiassa sen pleikkarilla pelaamisen takia. Ruoka syödään salamannopeasti, eikä edes perjantainen karkki maistu ennen kun pelit on saatu hyvin käyntiin. Hullua, I'd say.

Ollaan päätetty rajoittaa Batmanin päivittäistä pelaamista. Tänään illalla koitamme testiä, ettei koko iltana pelata mitään muuta kun lautapelejä. Kiukkua ja huutoa on ihan varmasti tiedossa, mutta sen me kestämme. Ja perusteluna lapselle on se, että aamulla oli niin kovat känkkäränkät pelaamisen lopettamisesta ja tärkeimpänä se, ettei jokapäiväinen pelaaminen ole tarpeellista, saatikka hyväksi. Meille tulee rankka ilta kun ei ole ihmelaitteita helpottamassa elämäämme. Siitähän niissä pääasiassa on kyse. Hyvä testi siis koko perheelle. Kerron myöhemmin miten kävi.