Kitara kaulaan.
Katse alta kulmien.
Tukka silmille.
Jalat haaralleen ja etukenoon.
Rock-laulu pauhaa väärillä "ehkä jotain sinne päin" sanoituksilla.
Kertsin alkaessa paita repien pois ja kädet ilmaan. Potku etuviistoon.
Biisi loppuun saakka täysillä ja lopussa kumarrus ja kiitos yleisölle.
Meillä asuu Recless Love fani. Korvakorun ja kajaalin perään kyselevä rock-kukko. Mistä noita ideoita oikein tulee? Musiikkimakuaan se ei ainakaan ole meiltä oppinut. Onneksi nämä on aina (?) vaan vaiheita. Mitä seuraavaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!