You are fired!

Muutama viikko sitten oli se päivä. Päivä kun sain kenkää. Potkut, fudut, lappu luukulle. Päivä kun istuimme työporukalla hiljaisina neuvotteluhuoneessa kuuntelemassa syitä siihen miksi koko Suomen toimisto suljetaan tammikuun lopussa. Säästöjä, keskittämistä, kulujen leikkaamista. Olimme onneksi voineet sulatella asiaa jo muutaman viikon ajan.

Uuden vuoden aatonaatto. Istun sohvalla pyjamassa ja katson perheeni kanssa lasten aamuohjelmia televisiosta. Joululoma on noin puolessa välissä. Saan tekstiviestin pomoltani, että pikaisesti yhteiseen puhelinpalaveriin. Arvasin heti mistä on kyse. Nyt ei kunnian kukko laula. Ja niinhän siinä kävi. Huonosti. Loman sävy muuttui kertaheitolla.

Eikä tämä uutinen ole lainkaan ainutkertainen. Tuntuu, että tällä hetkellä leikkaamiset ovat arkipäivää hyvin monella alalla. Digitaalisessa markkinoinnissa on onneksi suhteellisen paljon vapaita työpaikkoja auki ja osaajille on aina tilaa. Olen toiveikas uudet työpaikan suhteen. Aikajänteestä sopivan paikan löytämiselle ei ole tietoa.

Tämä koko tammikuun kestänyt työnhaku on ollut henkisesti raskasta. Pakon alla on tullut ensin miettiä mitä sitä itse haluaa ja sitten kartoittaa mahdollisuutensa. Laittaa viestiä kontakteille ja silmäillä avoimia paikkoja. Hakemuksia, haastatteluita, odottamista.

Onnekseni olen saanut vertaistukea, koska irtisanominen koski koko meidän tiivistä työporukkaa. Kaikki ollaan samassa veneessä. Pahempihan se olisi, jos olisi ollut vaikka harvoja, joista olisi päätetty luopua. Olemme työlounailla pohtineet ja analysoineet tilannetta sekä punninneet vaihtoehtoja. Toisaalta tämä luo kilpailutilanteen, sillä osa meistä hakee samoihin paikkoihin.

Tänään on viimeinen työpäivä. Huomenna juhlimme firman hautajaisissa. Olen ollut samassa työpaikassa kohta kuusi vuotta, joten tämän irtisanomisen voi (toivottavasti) piankin kokea positiivisena elämän suunnan muuttajana. Joskus voi tarvita kirjaimellisesti potkun persuksiinsa, jotta tohtii muuttaa elämäänsä. Aikansa kutakin. Haikeaa tämä silti on. Tykkään kovasti työstäni ja ennen muuta työkavereistani sekä rennosta tunnelmastamme toimistolla. Mutta koska koen olevani muutosmyönteinen ihminen, uskon, että muutos on lähes aina hyvästä. Muutos on kehitys ja oppimisen paikka. Muutos on tässä ja nyt.