keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Viikkoni kotiäitinä

Uusi arki on hyvässä vauhdissa. Elämäntilanne on kaikille osapuolille uusi. Vaikka mulla on kotiäitiydestä jo kahden eri otteen kokemus, en ole koskaan viettänyt arkea tämän piirun vaille kolmevuotiaan kanssa kahden. Kun Robin vietti ensimmäisiä vuosiaan, oli meillä isoveli seuranamme. Tämän hetkinen asetelma on hyvin erilainen kuin arki kahden alle kolmevuotiaan kanssa saatikka vauvan kanssa kahden vietetty aikajakso. "Rankuudessaan" tämä sijoittuu varmaan näiden kahden jakson välimaastoon. Ensimmäisen vauvan kanssa on toki omat haasteensa, mutta jälkikäteen ajateltuna se aika on nykyiseen verrattuna jopa hieman tylsää. Vauvasta kun ei ole samalla tavalla seuraa. Toisaalta sitä aikaa tulee aina jollain tasolla kaipaamaan. Aivan toisesta tarinasta oli taas olla kotona maitoallergisen yönsä valvovan vauvan ja päivisin uhmaavan kaksivuotiaan kera. Vaikka eihän se koko reilu vuosi sitä ollut, paljon muutakin aikajaksoon mahtui. Kaikessa on puolensa.

Nykyisessä tilanteessa on paljon hyviä puolia verrattuna toimistoelämään. Tässä muutama:

- Kiireettömät aamut. Mulle, joka on tottunut olemaan aamuisin ulos ovesta vartti heräämisestä, on ajan kanssa vietetyt aamut täyttä luxusta. Kerhojenkin alkaessa vasta puoli kymmeneltä, jää sopivasti aikaa rauhallisille aamutoimille.

- Saan nukkua tarvittaessa päiväunet. Ja muutenkin lepuuttaa vaikka maaten hetkeksi kesken (sisä)leikkien, mikä ei toimistotyössä ole kovin suotavaa.

- Saan myös keskittyä paremmin kolmanteen raskauteeni. Aamupahoivoinnin iskiessä, voin viivyttää ulos lähtemistä ja ottaa aikalisän. Viimeksi eilen aamulla pohdin jo hetken, onko herra Noro päässyt salaa kylään kun ennenkokematon pahoinvointikohtaus yllätti minut.

- Ulkoilla ja liikkua saan huomattavasti enemmän kuin normaalissa työelämässä. Näillä harmailla säillä se ei ole aina kaikista mieluisinta, mutta pian on kevät ja kesä, valo ja vehreys!

- Parasta kuitenkin on se, että saan tutustua kuopukseemme paremmin kuin koskaan. Päivisin hän saa jakamattoman huomioni, mitä Robin ei ole koskaan tottunut multa saamaan. Olen nyt jo parissa päivässä huomannut muutaman uuden piirteen pikkupojassa. Vekkulimainen kujeilu ja hassuttelu saa hymyn monta kertaa päivässä huulille. Vaikka olihan vastaavaa käytöstä havaittavissa edellisessä työpaikassanikin. ;)

Ja hyvinhän meillä on mennyt! Nähdään Akki serkkua säännöllisesti leikkitreffeillä ja kerhossa. Venni koira viihdyttää meitä usein päiväsaikaan. Päivät ovat varsin rauhallisia ja rutiinit ovat helposti löytäneet paikkansa. Menevämpi elämä alkaa Batmanin hakemisen jälkeen kun pojat purkavat päivän aikana kertynyttä veljesenergiaansa. Lyhensimme Batmanin tarhaviikkoa neljään päivään ja jatkossa vietämme perjantaisin veljespäivää. Arki on rautaa.





3 kommenttia:

  1. Katsotaan kuinka kauran jaksat kotiäitinä viettää aikaa. Oma rouva on 4+ vuotta ollut neljän seinän sisällä ja hinku ihmisten ilmoille on kova. :)

    pitäs varmaan myös omaa blogia päivitellä, onneksi joku edes muistaa niin on jotain mitä lueskella työpäivien lomassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljä vuotta, HUH! Nostan hattua.

      Omalta osaltani olen kokenut, että mulle on 1-1,5 vuotta max. yhteen putkeen aikalailla riittävästi. Välissä kun käy oravanpyörässä, on taas aikalailla valmis kotielämäänkin. ;) Tällä erää olis tarkoitus palata työelämään n. 1,5 vuoden päästä, jos sopiva työpaikka vaan löytyy. Sitten ehtiikin paahtaa eläkeikään saakka. :O

      Poista
    2. Tiedostan myös, että tämä on alkuhuumaa, eikä todellisesta arjesta ole vielä oikeaa käsitystä. Mieltä lämmittää kuitenkin kaikki kiva, mitä keväällä ja kesällä on tiedossa. Loppukesästä alkaakin sitten taas ihan eri arki, joten ei ainakaan ehdi kyllästyä nykyiseen. ;)

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!