torstai 23. lokakuuta 2014

Terveiset Tehotytöltä

Täytän tänään tasan kaksi kuukautta. Kyllä aika juoksee! En enää edes kunnolla muista millaista äidin kohtukodissa oli. Viihdyn paremmin ulkopuolella. Pidetäänhän minusta täällä hyvää huolta koko perheen voimin.

Olen 58 senttiä pitkä ja painan noin kuusi kiloa. Tykkään syödä nyrkkiä sekä etsiä omaa ääntäni kiljahtelemalla ja jokeltelemalla. Juttelen jo kovasti perheenjäsenilleni ja he näyttävät ymmärtävän mitä sanon. Viihdyn parhaiten, jos isoveljeni ovat lähellä pelleillemässä minulle. He osaavat niin hauskasti tanssittaa minua musiikin tahdissa! Tylsistyn, jos kanssani ei seurustella. Rakastan lämpimässä kylvyssä lillumista, mutta inhoan sen jälkeistä pukemista, sillä minulle tulee helposti kylmä. Pääsen kuulemma pian ihan uimahalliin polskimaan!

Minulla on jo aika selkeä rytmi - syön kolmen, neljän tunnin välein ja yöuneni on noin kaksitoista tuntia. Päivällä nukun äidin menojen mukaan vaihdellen. Mutta aika paljon edelleen. Jaksan valvoa muutaman tunnin kerrallaan ennen kun alkaa väsy painaa ja hieman jurppia. Jos minulta kysytään tahtoisin nukahtaa yöunille äidin tai isän syliin tai viereen, mutta vanhmat ovat eri mieltä. Onhan se oma sänkykin ihan jees, vaikka vähän vastaan pistänkin. Saan kuitenkin nukkua osan yöstä vielä lähellä äitiä, sillä se ei jaksa unenpöppörössä minua takaisin sänkyyni syötön jälkeen siirtää. Päivisin nukun edelleen parhaiten vaunuissa, joko liikenteessä tai partsilla.

En ole vieläkään joutunut kärsimään lainkaan vatsavaivoista. Olen siitä onnellinen! Itken vain jos haluan huomiota, ruokaa tai apua nukahtamiseen. Olen aika tyytyväinen pikkuneiti. Osaan myös jo syödä pullosta - treenattiin isän kanssa ja meillä meni mukavasti! Köllin iltaisin aina hetken isän kainalossa ennen yöunille menoa.

Osaan jo kierähtää vatsaltani selälleen puolivahingossa ja lattialla ollessani osaan pitää hartioita ylhäällä. En malta odottaa, että pääsen liikkeelle!

Ihmiset sanovat, että muistutan kovasti vanhinta veljeäni vauvana. Vanhemmat ovat samaa mieltä. Minussa on kuulemma myös piirteitä äidistäni vauvana. Minua luullaan välillä pojaksi, mutta se ei minua tai äitiä haittaa. Me tiedetään, että kun saan tukkaa päähäni ja ripseni kasvavat ei sukupuolestani enää voi erehtyä. Minulle riittää, että veljeni kehuvat minua päivittäin maailman kauneimmaksi tytöksi.

Syksyisin terveisin,
Tehotyttö




2 kommenttia:

  1. Aivan selvästi äidin näköinen tyttö :)

    VastaaPoista
  2. Selvästi herkkä,naisellinen tytön tylleröinen! Ja iloinen, on syytäkin olla kun on lämmin perhe ympärillä ja kaksi reipasta velipoikaa leikkikaverina. Titta

    VastaaPoista

Komenttisi on iloni, kiitos!