Varastin härskisti Valeäidiltä idean ristiriitaiseen postaukseen. Usein asioilla kun tuppaa olemaan kaksi puolta.
Haluaisin että aika pysähtyy ja voisin olla kotona vielä pitkään. Lapset voisivat myös olla kasvamatta. Ja itse vanhenematta. Välillä en malta odottaa, että pääsisin taas työelämään toteuttamaan toista puolta itsestäni.
Ihanalta tuoksuva kevät ja käsittämättömän valoisat alkuillat. Kamalan likainen koti, takatalvi, katu- ja siitepöly, koiranpaskat sekä sotkuiset kura- ja välikausivaatteet.
Miten inspiroivaa päästä taas suunnittelemaan ja tekemään tällä kertaa eläinaiheista kakkua keskimmäisen viikon päästä häämöttäviin synttärijuhliin. Vai saisikohan jostain valmiina "jännittävillä eläimillä" koristellun täytekakun?
Hyvä ja energinen olo edelleen kevennetystä ruokavaliosta. Mutta kaiken lihan voisin korvata vaikka keskimmäisen mulle joka päivä hiekkalaatikolla tarjoamalla "suklaakakulla, jonka sisällä on voita ja hilloa".
Haluaisin suorittaa vauvalle mahdollisimman pian unikoulun, jossa se oppisi nukkumaan ilman syöttöjä omassa sängyssä kaiket yönsä (toivoa saattaa). Toisaalta haluaisin, että se söisi rintaa ja nukkuisin meidän sängyssä kunnes se pääsee ripille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!