Lähtölaskenta

Viisi päivä laskettuun. Eli mun kohdalla synnytykseen on luultavasti vähintään pari viikkoa. Vauhti ei ole juurikaan hidastunut, mitä nyt itse käveleminen on varsinaista taapertamista.

Tällä viikolla olen muun muassa:

- Käynyt neuvolassa. Vauva on oikeassa asennossa, mutta ei laskeutuneena. Selvisi myös, että vatsa on merkittävästi pienempi kuin edellisissä raskauksissa tässä vaiheessa. Arvot ja kaikki muuten kohdillaan.
- Käynyt labrassa antamassa verikokeen vasta-aineita varten.
- Treffannut ex-kollegaa mukavalla lounaalla.
- Käynyt salilla, kävelyllä ja pyöräillyt (sateessa).
- Viettänyt mukavaa kesäpäivää lasten ja serkun perheen kanssa Mustasaaressa.
- Saanut monta kummastunutta katsetta kun olen kertonut lasketun olevan niin lähellä.
- Käynyt läpi vauvan vaatteet ja saanut todeta, että ihan pieniä vaatteita onkin yllättäen ihan liian vähän.
- Shoppaillut edelliseen viitaten nettikaupoissa.
- Tehnyt mielusia löytyjä vaatehuoneen syövereistä.
- Todistanut kun hyönteismyrkyttäjät kävivät myrkyttämässä meidän partsin katon alla olevan pesän. Vihdoinkin voimme taas syödä partsilla rauhassa.
- Ollut mukana tsemppaamassa kun Batman opettelee polkupyöräilyä Pankkiirin kanssa. Perässä pysyminen on tosin täysi mahdottomuus.
- Katsonut lähes kymmenen jaksoa Deadwoodia HBO:n palvelusta.
- Hikoillut edelleen kun pikku possu, vaikka helteet ovat päättyneet.
- Heräillyt öisin ukkosmyrskyyn ja harjoitussuppareihin.
- Syönyt edelleen päivittäin jäätelöä tai mehujäätä.
- Testannut itsetekemää banaanijäätelöä, jossa ei ole muuta kuin jäädytettyä banaania ja yllättynyt positiivisesti.
- Ostanut tutteja, vaippoja ja "vaipseja" piiiiiitkästä aikaa.

Kadonnut pesänrakennusvietti

Ikkunoiden pesu, uunin hinkkaus, kylppärin kiilottaminen, vaatehuoneen järjestäminen. Onhan noita. Tyypillisiä loppuraskauden pesänrakennusviettiin kuuluvia siivoustoimenpiteitä. Meilläkin niitä löytyisi kyllä. Kohteita, mutta ei viettiä.

Oli mulla energiaa ja intoa kodin laittamiseen ekassa ja muistaakseni tokassakin raskaudessa, mutta nyt ne on täysin kateissa. Jos kerran viikossa jaksaisi imuroida, niin hyvä. Mielummin vietän nämä viimeiset päivät ennen synnytystä tehden asioita, joista oikeasti tykkään. Kuten sohvalla löhöäminen sarjoja katsellen, päiväunista nauttien, salilla kevyesti liikkuen ja kavereita lounastreffeillä tapaillen. Ja hyvällä omallatunnolla. Iltapäivät/alkuillat menee mukavasti poikien kanssa ulkoillen. Ehkä sitä on oppinut olemaan terveellä tavalla hieman itsekäs. Ja kokemuksesta muistan, että pian taas mennään niin vauvan ehdoilla, eikä hetkeen todellakaan juosta salilla tai lounastreffeillä. Nyt on mun aika.

Silkkaa juhlaa

Meidän viikonloppu on ollut täynnä hienoja hetkiä ja juhlahuumaa. Lauantaina osallistuin ystäväni polttareihin, jossa oli ohjelmassa muun muassa formula-ajot, meikkikoulu sekä herkuttelua ja juhlimista eri ravintoloissa. Vaikka päivä oli pitkä ja tapahtumarikas, se tuntui menevän siivillä ja jaksoin iltamyöhään saakka menossa mukana. Ihan yökerhoon saakka en ison vatsani kanssa tohtinut ängetä. Isommat pojat olivat sillä aikaa katsomassa fudismatsia ja pienempi mumminsa kanssa isoenollaan saunomassa.

Tänään vietettiin taas poikien serkun, meidän ihanan kummitytön kastejuhlaa. Mikä hieno päivä juhlia uutta elämää ja sankaritar käyttäytyi kuin enkeli. Oikein rattoisa ja tapahtumarikas viikonloppu takana, mutta arki on taas ihan tervetullut.

Eka päiväkotiviikko

Poikien ensimmäinen päiväkotiviikko on takana. Se on mennyt oikein mallikkaasti! Robin on päiväkotitätien mukaan "kuin luotu päiväkotielämään", eli sopeutunut todella hyvin uuteen arkeen. Hänen mukaansa päiväkotipäivä jää pahasti kesken kun tulen hakemaan pian päikkärien jälkeen ja iltapäiväulkoilu tapahtuu omalla pihalla. Näin lyhyttä päivää (ja viikkoa) on tarkoitus pitää kuitenkin jatkossakin. 

Batman oli taas maanantaina pitänyt niin tarkasti huolta pikkuveljestään, että huolehtiminen taisi käydä voimille. Tiistaina nimittäin oli ollut vaikeampi päivä ja aamusella itketty koti-ikävää pikkuveljen ihmetellessä veljensä porua. Batman on kuitenkin myöntänyt, että päiväkodin alkaminen oli vaan kiva asia, varsinkin kun päivät ovat noin lyhyitä ja perjantai aina vapaata. Ottaa kuitenkin varmasti aikansa, että arki täysin tasoittuu ja rutiinit tulevat tutuiksi. Hyvään alkuun voi myös tulla takapakkia, kun alkuhuuma menee ohi. 

Itse olen levännyt ja hoitanut käytännön asioita kuntoon. Koti on tullut siivottua ja vaihdettua hieman värikkäämmät pinnatuolit lastenhuoneesta keittiöön. Salillekin olen pari kertaa päässyt tekemään rauhallista liikuntaa. Myös lounastreffit ja kampaaja mahtuivat kalenteriin. Näin kolmannella kierroksella osaa viimeistään arvostaa tätä loppuraskauden vapaampaa aikaa, enkä liion odota vauvaa syntyväksi ennen laskettua aikaa. Muutaman viikon päästä alan varmasti olla jo eri mieltä. ;) Loppukiri on käsillä. 

Keskellä

Kuukauden sisällä meidän perheessä koetaan suuria. Mullistavinta perheen kasvaminen tulee varmasti olemaan meidän kuopukselle, Robinille. Vaikka hän on toisena lapsena tottunut syntymästään lähtien jakamaan vanhempien huomion, on Robin aina ollut se perheen "vauva". Pian kuitenkin kotiin saapuu ihan oikea vauva, joka jättää Robinin väliinputoajaksi. Eikä tilannetta varmaan helpota, että isoveljellä sattuu olemaan varsinainen diivavaihe, jossa ollaan milloin rokki- tai fudistähtiä, eikä todellakaan ujostella esiintyä tai haalia ihmisten huomiota. Robin kaipaa nyt meiltä vanhemmilta ja muilta läheisiltä entistä enemmän huomiota ja kannustusta.

Olemme koko raskauden ajan puhuneet Robinille, kuinka siitä tulee "iso poika" kun päiväkoti syksyllä alkaa ja "iso veli" kun vauva syntyy. Paljon suuria muutoksia. Olemme havainneet pojassa pientä taantumaa ja uhmaa, mitkä voivat hyvin johtua liiasta paineesta olla yht'äkkiä niin kauhean suuri. Yökastelu, iltanukuttamisen hankaluudet ja pieni väkivaltaisuus perheenjäseniä kohtaan voivat hyvin olla oireita tulevista muutoksista. Sanotaan, että keskimmäisille lapsille voi tulla helpommin itsetunto-ongelmia ja epävarmuuksia, mutta toisaalta oikein heitä lapsena huomioiden, voi heistä tulla perheen sosiaalisempia ja itsenäisimpiä sovittelijoita.

Näin vanhempana kasvatuspaineisiin tulee ihan uusi ulottuvuus. Aina uuden lapsen syntyessä vanhemmat kokevat huonoa omaatuntua huomion jakamisesta ja riittämättömyyden tunnetta vanhempana. Varsinkin äiti, koska on alkuajan niin sidottu vauvaan.

Olemme suunnitelleet, että pitäisimme entistä enemmän kahdenkeskisiä laatuaikahetkiä isoveljien kanssa. Aina sen ei tarvitse olla päiväretkeä eri huvituksiin, vaan puoli tuntia täysin jakamatonta, mieluisaa puuhastelua voi hyvin riittää. Myös vauvan hoitoon osallistuminen on tärkeää. Robin kaipaa myös omaa harrastusta, sitä ikiomaa juttuaan. Se voisi olla esimerkiksi syksyllä alkava sirkuskoulu, jonne isä hänet viikottain veisi ja harjoittelisimme liikkeitä vaikka äidin kanssa kotona.

Joka tapauksessa tulee uusi sisarus varmasti mullistamaan meidän kaikkien elämää enemmän kuin sitä osaa vielä käsittää. Onneksi Batman on jo iässä, että ymmärtää paremmin muutokseen liittyviä asioista ja hänen kanssaan voi asiaaa käsitellä keskustellen. Robin kaipaa varmaan enemmänkin käytännön asioita, joita häntä kohtaan toteutamme. Yhteistä aikaa, omaa harrastusta sekä vanhempien jakamatonta huomiota. Välissä voi olla hyvä.

Tämä tuhannen ilmeen mies ei ole kauan enää perheen kuopus

Naantalin auringon alla

Vietettiin poikien viimeistä kesälomaviikonloppua Naanatalissa. Robin on koko kesän haikaillut muumien luo. Ollaan kyläilty Muumimaailmailmassa kaksi kertaa aikaisemmin, mutta Robin ei muista näistä kerroista mitään. Vaikka Pankkiirin kanssa koimme jo, että saari on aikalailla nähty, on Naanatali niin kaunis paikka, että sinne palaa ihan mielellään uudestaan. 

Majoituimme jo tuttuun sympaatiseen ja lämminhenkiseen Bridget Inn hotelliin. Tällä kertaa meillä oli kaksikerroksinen kattohuoneisto, keittiöineen kaikkineen. Muuten hotelli oli taas kiitettävä, mutta ilmastoinnin puute oli mulle yöllä ongelma. Varsinkin kun makuutilat sijoittuivat ullakolle. Yhden yön nyt kärvisteli kuumuudessa, mutta pidemmän päälle ilmastointi näillä keleillä on ehdoton. Aamupalan itsetehdyt sämpylät, tuoreet hedelmät ja vohvelien paistomahdollisuus oli iso plussa. Myös hotellin joka tilassa ilmenevä lapsiystävällisyys houkuttaa meidät samaan majoituspaikkaan yhä uudelleen. 

Lauantai meni suurimmaksi osaksi Muumimaailmassa, mutta ehdimme myös kiertää niin satama-aluetta kuin vanhaa kaupunkia. Sunnuntaina kävimme myös puiston leikkipaikalla kuluttamassa lasten energiaa ennen automatkaa takaisin kotiin. Pojat tykkäsivät kovasti ja muistelevat varmasti taas viikonloppua pitkälle syksyyn.

Vanha riippuvuus

Mulla on ollut kestotekoripset viime äitiyslomalla ja osittain myös työelämässä. Pidin niitä yhteen putkeen yli vuoden, kunnes päätin pitää taukoa. Tauko onkin suositeltavaa, että omat ripset pääsevät vahvistumaan ja toipumaan. Nyt, yli vuoden tauon jälkeen päätin taas investoida silmiini.

Ihan meidän naapuriin on alkuvuodesta avattu kauneushoitola, jossa oli avajaistarjouksena ripset 45 euroa. Huolto maksaa 40 euroa. Otin selvää, onko niistä haittaa raskauden aikana - ei riskitekijöitä. Näin ollen lompsin hoitolaan ja jännitin miten selällään toista tuntia makaaminen onnistuu. Huomasin, että on mahdollista maata selällään niin, että vatsa on sivulla. Hoitaja antoi myös mun pitää taukoja nostamalla istuin pari kertaa ylös ja tarjoamalla vettä. Reilu tunti meni siis ihan rennoissa merkeissä ja lopputulos oli mainio. Nyt hoidosta on muutama päivä, eikä ripsiä ole irronnut kuin muutama. Ripsihuoltoa suositeltiin tekevän 3-5 viikon välein. Nyt helteellä ripset voivat irrota kuulemma helpommin kosteuden ja hikoilun takia.

Miksi sitten ottaa tekoripset? Vaikka jotkut kokevat niiden pitämisen hankalana ja unohtavat olla hieromatta tai turhaan kastelematta silmiään, musta ne seikat ovat pieniä verrattuna ripsien tuomiin etuihin. Heti aamulla herätessä on silmät päässä, eikä perus arkena todellakaan tarvitse käyttää aamulla meikkaamiseen aikaa. Meikkiä lisäämällä saa myös helposti näyttävyyttä ja ripsien karevuus on omaa luokkaansa. Mä tykkään suhteellisen luonnollisesti pituudesta, joten pyysin tällä kertaa edellistä kertaa lyhyempiä ripsiä. Mä jään näihin varmasti taas koukkuun ja käyn mahdollisesti huollossa vielä ennen vauvan syntymää.