Vauhtiviikko

Ja taas se olisi sunnuntain vuoro. Tapahtumarikas viikko on hujahtanut hetkessä. Syksy valmistuu talven tuloon. Viimeiset lehdet sinnittelee puissa. Pimeys yllättää joka kerta.

Tähän viikkoon on kuitenkin mahtunut lukuisia valopilkkuja, kuten lounas- ja leikkitreffejä, Tehotytön onnistunut lääkäritarkastus, joululahjojen hankintaa, brunssia ystäväperheen kanssa sekä Halloween bileet.

Eilen oltiin brunssilla Arabiarannan Dylanissa. Ravintola on varsin tilava, mutta kodiskas ravintola, jossa on monipuolinen ja runsas menu sekä leikkinurkka lapsille. Hinta oli 17,50 / aikuinen ja yli 4-vuotiaat lapset puoleen hintaan. Paikkaan kannattaa tehdä varsinkin isommalle porukalle pöytävaraus. Itse tein sen onnistueesti edellisenä iltana.

Olin eilen myös hyvän ystävän järjestämissä naamiaisissa Tapiolan Bada Bing - ravintolassa. Päätimme Pankkiirin kanssa, että menen tällä kertaa yksin, sillä Tehotytön pullosyömisestä ei ollut vielä varmuutta. Ei siis haluttu jättää harjoittelua esimerkiksi isovanhemmille kun varmuutta sen onnistumisesta ei ollut. Olin juhlissa kuutisen tuntia ja kaikki oli kotona mennyt loistavasti! Pullosta juominen oli menestys, mikä auttaa huomattavasti jatkoa. On helpottavaa tietää, että vauvan voi mahdollisesti jättää huoletta hoitoon. Halloween juhlissa oli tosi virkistävä tunnelma - aika moni oli panostanut pukeutumalla. Oli muun muassa Batmania, Kissanaista, Ihmenaista ja Zompieta. Itse esiinnyin lehmityttönä.

Tänään pojat kävivät aamulla uimassa ja illalla on viel fudistreenitkin. Välissä Pankkiiri valmistaa thaimaalaista ruokaa ja fiilistellään sadepäivänä tulevaa matkaa Thaimaaseen. Mukavaa sunnuntaita!

Kun nimen hän sai

Tämä päivä, päivistä herkin,

sait nimen ja kasteen merkin. 

Viattomuutta täynnä olet lapsi vasta, 

voimme vaan koittaa estää sua hukkaan joutumasta. 

Olet niin hento, herkkä, 

ja meille siunaus pelkkä. 

Koko perhe pahuudet koittaa sulta estää, 

kummit, suku, ne suhteet kyllä kestää. 

 

Sitä sun tätä

Tapahtunut tällä viikolla:

- Olen ottanut yhteen esikoisen kanssa ja kohdannut elämäni tähän saakka suurimpia kasvatuksellisia haasteita.
- Tutustunut eri kasvatusteoriohin ja asiantuntijoiden lausuntoihin liittyen edelliseen kohtaan.
- Suunnitellut tulevan sunnuntain kastejuhlan menun.
- Olen ollut Batmanin kanssa The Voice of Finlandin kuvauksissa.
- Kohdannut jännittäviä hetkiä Batmanin kanssa pimeässä syysmyrskyssä kun puhelimen akku on loppu eikä tuntemattoman puhelimella tilattua taksia näytä tulevan lainkaan.
- Laittanut herätyskellon herättämään ennen seitsemää, jotta voin tehdä onnistuneesti nettitilauksen Hullulta Päiviltä.
- Ostanut Hulluilta Päiviltä kolme joululahjaa.
- Olen lounastanut kotona vanhan ystävän kanssa, jota nykyään nään ihan liian vähän.
- Minua ja meidän kotia on kuvattu yhteen videoprojektiin.
- Ollut lääkärin jälkitarkastuksessa ja saanut terveen paperit.
- Leiponut maidottomia, munattomia ja gluteenittomia mokkapaloja sekä Ranskanpastillikeksejä.
- Käynyt koko perheen voimin Jumbon Hulluilla päivillä ostaen vain ostoslistan tavarat.
- Käynyt seurakuntamme kirkossa hakemassa tulevan sunnuntain kasteeseen tarpeellisia papereita.
- Seissyt lähes ainoana aikuisena sateisessa leikkipuistossa.

Mukavaa viikonloppua!

Pahempi toistaan

Olen pettynyt itseeni. Kuka meistä olikaan aikuinen? Taas aamulla "rauhallinen" aamu - eli aamu, jolloin mennään myöhemmin kuin normaalisti äidin kanssa päiväkotiin - oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tappeluhan siitä tuli.

Miten siinä pukemisessa tulee aina niin kiire? Vaikka sen aloittaisi puoli tuntia ennen lähtöä. Usea "Laita nyt ne ulkovaatteet" sai pian huutomerkin peräänsä ja hetken päästä kaksi poikalasta ja äiti huusivat toisilleen. Viisivuotias alkoi kiroilemaan, kolmevuotias läpsimään ja äiti suuttui niistä entisestään.

Matkalla päiväkotiin sovittiin ja halattiin. Monta kertaa. Mutta huono mielihän siitä jäi koko päiväksi kalvamaan. Miksi suutuin ja huusin? Kyse oli vain pukemisesta ja uloslähtemisestä. Nehän ovat vain lapsia ja odottavat mun olevan se rauhallinen ja järkevä, joka näyttää mallia. Ei vaan aina osaa. Ei vaan aina jaksa. Ei vaan aina tiedä paremmin.

SataVarmat merirosvojuhlat

Varma järjestää joka vuosi työntekijöittensä lapsille ja lapsenlapsille tarkoitetut juhlat, jossa teema ja aktiviteetit vaihtelevat vuosittain. Mun äiti ilmoitti kolmatta kertaa peräkkäin meidät ja siskon lapset tapahtumaan. Tänä vuonna teemana oli meri ja merirosvot. Hyvin mieluisa aihe meidän pojille, jotka halusivat pukeutua aiheeseen liittyen.

Juhlissa oli merirosvoesitys, johon kuului taikatemppuja, hassuttelua ja vatsastapuhumista. Tapahtumassa suoritettiin myös erillaisia meriaiheisia rasteja, riehuttiin pumppulinnassa ja herkuteltiin pikkupurtavaa. Miekkailukoulu oikean merirosvon kanssa taisi olla pojista ehkä kaikista mieluisin juttu. Mitähän ensi vuonna?

Teemana vauva ja kierrätys

Tehotyttö on nyt kuusi viikkoa "vanha". Hän on kovin tyytyväinen vauva, joka tykkää hymyillä lähes koko valveillaoloaikansa. Kyseinen jakso vaihtelee vuorokausittain - on päiviä, että nukutaan lähes koko ajan ja päinvastoin. Myös öissä on paljon vaihtelua, koskaan nukkumaan mennessä ei tiedä mitä tulevan pitää. Vauvat on vauvoja. Näin kolmannella kierroksella ei jaksa liikaa stressata kun tietää, etten loppu elämääni joudu mennä nukkumaan yhdeksän aikaan, jotta jaksan päivät. Tämä vauva-aika on oikeasti pian ohi. Enkä edes toivo, että olisi niin. 

Ollaan vietetty päiviä lähiaikoina aika rauhassa, huonohkot yöt saavat mut terveellä tavalla laiskaksi. Kotona on ollut pieniä projekteja käynnissä. Mulla on ollut varsinainen kaappien siivous- ja kierrätysviikko. Päätin etten jaksa tällä erää mennä kirppikselle myymään vaan koitan saada tavaraa pois Facebookin alueen kierrätysryhmän kautta sekä kiertoon ystäville ja tutuille. Olen myynyt ja antanut eteenpäin niin vauvan-, lasten-, kun munkin vaatteita ja laukkuja. Kyllä sitä tavaraa vaan riittää loputtomiin! On todella helpottava tunne saada hengareita vapaaksi ja pusseittain käyttämätöntä ja tarpeetonta vaatetta pois nurkista. Joku viisas joskus sanoi, että jos ei ole pitänyt jotain vaatetta vuoteen, ei tule sitä pitämään. Joissain tapauksissa se on täysin totta. Ja tarvitsenko todella kymmentä mustaa jakkua/takkia? Ja kannataako säästää housuja, joihin en ole mahtunut kuuteen vuoteen? Ja se tunne kun vaatteita tullaan innokkaana kotiovelta noutamaan ja kysytään miten voin myydä näin halvalla. Ja itse olen vaan helpottunut, että pääsen tavarasta eroon. Kaikki voittavat.

Tänään taas perjantaiseen tapaan pizzaa, viiniä, karkkia, naksuja ja Vain Elämää. Viikon ehdottomasti paras päivä. Nautitaan! 

Syksyn vieraille

Kotona aikaa paljon viettäessä on mukava saada lounas- ja päivällisseuraa. Rakastan muutenkin emännöintiä, kattamisesta ruoan suunnitteluun ja laittamiseen. Syyskuun aikana meillä onkin käynyt lukuisia ystäviä piristämässä päiviämme. Tarjolla on ollut muun muassa seuraavia syksyisiä makuja: kanttarellikeittoa, Burgundinpataa sekä Välimeren tapaksia.

Jos vaikka pian raaskisi jättää Tehotytön hoitoon ja suunnata vaikka ravintolaillalliselle. Tässä muutama kattauskuva syyskuulta.