Isit kunniaan

Eilen vietettiin kaamosaikaa piristävää juhlapäivää. Pääosassa olivat isät. Meidän perhe vietti isänpäivää perinteisesti perheen parissa herkutellen. Aamupala valmistettiin Pankkiirin nukkuessa. Tarjolla oli aina varma pekoniaamiainen lisukkeineen. 

Puolenpäivän aikaan siirryimme mun vanhempien luokse Espooseen saunomaan ja juhlalounaalle. Tarjolla oli kauden kurpitsakeittoa, hevosen sisäfilettä vuohenjuusto-juurespedillä sekä vadelma panna cottaa. Mä olin leiponut kahvileiväksi raikkaan Key lime pien. 

Kolminkertainen eläköön- huuto kaikille iseille!

Stressitön päiväni mallina

Mua pyydettiin jokin viikko takaperin toimimaan mallina stressinhallinnasta kertovassa videossa. Videon olisi tarkoitus mennä Yhteishyvä- lehden nettisivujen video-osioon. Mulle kerrottiin, että videolla tulee näkymään myös meidän kotia, jos se on mulle ok. Mähän sanoin heti omaan tapaani liikoja miettimättä kyllä ja vasta lupautumisen jälkeen iski vähän se kuuluisa stressi. Mitä jos vauva itkee koko parin tunnin kuvaussession ajan? Miten siisti kodin tulee olla? Miltä mä oikein näytän videolla ja mitä mä laitan päälle?

Kuvaussessio meni kuitenkin tosi rennosti ja letkeästi - vauvan nukkuessa. Enkä ollut hinkannut kotia normaalia kyläilyä kummemmin. Pukeutumiseen olin saanut vinkin, että kirkkaat värit näyttävät parhaalle videolla. Kokomusta on huono vaihtoehto, sillä musta hukkuu helposti taustaan. Hyvä, että tuli puheeksi, sillä olisin pukeutunut muutamien raskauskilojen jäljiltä mustiin vaatteisiin. Kävin kuitenkin vaatekomeroa läpi ja otin vinkistä vaarin. Laitoin kirkkainta mahdollista jakkua päälleni.

Oli tosi mielenkiintoinen kokemus nähdä toimittaja ja kuvaaja työssään. Varsinkin kun kyseessä oli rennot ja hauskat tyypit. Mallina toimiminen sujui yllättävän luonnollisesti, vaikka videolla olenkin joissain kohdissa mielestäni hieman turhan vakavailmeisenä.

Mitä videon sisältöön tulee, olisi stressinhallintaan itsellänikin kiireisen arjen keskellä tarvetta. Säännölliset elämäntavat ja riittävä liikunta sekä uni ovat tällä hetkelle itselleni aika haastellisia toteuttaa. Positiiviset ajatukset sekä turhien menojen karsiminen on taas mahdollista. Taidankin ottaa tavaksi tuon hengitysharjoutuksen vaikka ilallla juuri nukkumaan mennessä.

Miten te hallitsette stressiänne?

(Kuvat: http://www.yhteishyva.fi)

Video löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ.

Thaipossua

Kuten olen maininnut olemme tammikuussa matkaamassa Thaimaaseen. Maa on meidän perheelle aivan uusi tuttavuus niin kulttuuriltaan kuin lomakoteena. Thaimaan makuelämykset ovat harvojen ravintolakäyntien varassa ja lapsille lähes tuntemattomia. Näin ollen on hyvä hieman totutella Thaimaan makumaailmaan, jotta meidän yleensä kaikkiruokaiset pojat löytäisivät lomalla mieluisia ruokia. 

Muutama viikko sitten tehtiin Thaikalaa, nyt oli possun vuoro. Valmistimme sunnuntaina Hapanimelä possua. Wokkiruoka oli muuten erittäin hyvää, mutta chilin johdosta Robin ei tykännyt annoksestaan. Ensi kerralla valmistammekin tämän possun ilman chiliä, sillä tulisuus ei muutenkaan ole tyypillistä hapanimelissä kastikkeissa. Itsekään en ole liian chilin käytön ystävä. Tuorekurkun käyttäminen wokkiruoassa oli hauska uusi kokemus. 

Seuraavan ohjeen mukaan valmistimme Thaipossua: 

Öljyä

1 chili

1 iso valkosipulinkynsi

Puolikas paketti pekonia

n.600 g possunfileetä

mustapippuria

kalakastiketta

2 tl sokeria

puolikkaan limen mehu

vaaleaa riisiviinietikkaa

1 tuore kurkku

1 iso sipuli

2 isoa tomaattia

1 purkki ananasta

1 dl kanalientä

korianteria

1. Pilko valkosipuli, pekoni ja chili pieneksi ja paista öljyssä. 

2. Pilko possu ohuiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. 

3. Mausta ja annan paistua pannulla.

4. Suikaloi sipuli, tomaatti ja kurkku tulitikkumaisiksi suikaleiksi ja lisää pannulle. 

5. Lisää ananas ja kanaliemi.

6. Koristele korianterilla ja tarjoile nuudelien tai riisin kera. Juomaksi sopii esim. aasialainen kevyt ja helppo olut. 

Roolileikkejä

Tänään on yksi tarhavuoden odotetuimmista päivistä - Halloween naamaiset. Pojat ovat koko viikon sovittaneet eri rooliasua ja miettineet mitä haluaisivat esittää. Batmanille tosin oli heti täysin selvää, mutta Robin halusi hieman vertailla asuja ennen lopullista päätöstä. Meiltä löytyy jos jonkinlaista asua supersankareista ja satuhahmoista eri ammattikuntiin. Kirppareilta on tullut tehtyä hyviä löytöjä ja lahjaksi olemme myös saaneet monta mieluisaa asukokonaisuutta.

Robin valitsi Robin Hoodin asun ja Batman oli hänelle jo kovin tuttu ja turvallinen rokkari. Päiväkodissa oltiin tehty kasvomaalauksia ja nukkumishuoneeseen oli järjestetty erilaisia jännittäviä elementtejä pelottavan musiikin säestyksellä. Pojat jo kyseli milloin saa seuraavan kerran pukeutua. Lohdutin, että ehkä "jo" vappuna on taas naamiaisia.

Robinin Vasu

Olin eilen päiväkodissa Robinin ensimmäisessä kehityskeskustelussa, eli Vasussa. Käytännössä kävimme kolmen vartin ajan läpi päiväkodin ja meidän näkökulmia Robinin osaamisalueista, tarpeista sekä mielenkiinnon- ja kehittämiskohteista. Tarkoitus on käyttää yhteistä keskustelua pohjana yksilöllisempään, juuri Robinin tarpeet huomioon ottavaan toimintaan päivittäisessä arjessa niin päiväkodissa kuin kotona.

Kuten aikoinaan Batmanin ensimmäisessä Vasussa, tässäkin tuli molemmille osapuolille yllätyksiä. Itse koen omaavani kaksi "villiä ja menevää" poikalasta, kun taas tarhan henkilökunta näkee Robinin "erittäin rauhallisena ja haaveilevana tarkkailijana". Toisaalta tunnistan nämäkin piirteet kolmevuotiaassa, mutta ne ikään kuin jäävät veljen kanssa tappelemisen ja riehumisen varjoon. Päiväkodissa veljekset eivät kuulemma lainkaan nahistele ja tarhan tätien oli vaikea kuvitella, että joudumme kotona jäähyttämään Robinia.

Päiväkotiin Robin on ensimmäisten kolmen kuukauden aikana sulautunut erinomaisesti ja ongelmitta. Hän on kuulemma kuin ilmetty tarhalainen positiivisen asenteensa, sopeutuvuutensa sekä tottelevaisuutensa johdosta. Robin ei kuulemma turhista kitise. Jos itku tulee, on siihen aina syynsä. Viitteitä mustasukkaisuudesta pikkusiskoa tai sen kotona äidin kanssa olemisesta ei ole ollut. Robin tulee tarhassa kaikkien kanssa hyvin toimeen. Myös hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus tulivat esille. Näistä me vanhemmat olemme erityisen onnellisia.

Vasussa kehitettävät asiat ja toimenpiteet eivät kohdistu lapseen vai meihin aikuisiin niin kotona kuin päiväkodissa. Kehitettävänä asiana nostimme pintaan useammin vessaan ohjaamisen sekä kannustamisen itsenäiseen ja oma-aloitteiseen pukemiseen. Robin ei varsinaisesti veljensä tapaan panttaa vessassa käymistä, mutta ei yksinkertaisesti malta käydä riittävän usein vessassa. Vaikka housuvahinkoja sattuu harvoin, saa pissahätä joskus aikaan sekoilua. Pukemisen Robin osaa hyvin, mutta hänellä on tapana jäädä haaveilemaan ja puuhastelemaan muuta kesken projektin. Näiden asioiden kehittäminen auttaisi niin koti- kuin päiväkotiarkea.

Tämän lyhyehkön keskustelutuokion aikana tuli esille paljon positiivisia asioita ja näkökulmia. Musta on todella hyvä, että on olemassa tälläinen systeemi, jossa päästään puolin ja toisin keskittymään lapsiin ja heidän tarpeisiinsa yksi kerrallaan.

Jotain ollaan tehty oikein. Hyvä poika se on.

Hullujen tabletit

Kai tekin koititte pelastaa Stockmannia taloudelliselta tuholta ja shoppailitte jotain muutaman viikon takaisilta Hulluilta Päiviltä? Itse en paikanpäälle jaksanut ängetä, mutta verkkokaupasta hankin muutamia joululahjoja, arkivaatteita lapsille sekä pienen piristyksen ruokapöydällemme. Hankin Pentikin valkoiset tabletit, jotka korostavat kivasti perintöpyödän kauniisti kulunutta pintaa ja lämmintä värisävyä. Pieni ele Suomen talouden pelastamiseksi. Enhän mä muuten. 

 

Terveiset Tehotytöltä

Täytän tänään tasan kaksi kuukautta. Kyllä aika juoksee! En enää edes kunnolla muista millaista äidin kohtukodissa oli. Viihdyn paremmin ulkopuolella. Pidetäänhän minusta täällä hyvää huolta koko perheen voimin.

Olen 58 senttiä pitkä ja painan noin kuusi kiloa. Tykkään syödä nyrkkiä sekä etsiä omaa ääntäni kiljahtelemalla ja jokeltelemalla. Juttelen jo kovasti perheenjäsenilleni ja he näyttävät ymmärtävän mitä sanon. Viihdyn parhaiten, jos isoveljeni ovat lähellä pelleillemässä minulle. He osaavat niin hauskasti tanssittaa minua musiikin tahdissa! Tylsistyn, jos kanssani ei seurustella. Rakastan lämpimässä kylvyssä lillumista, mutta inhoan sen jälkeistä pukemista, sillä minulle tulee helposti kylmä. Pääsen kuulemma pian ihan uimahalliin polskimaan!

Minulla on jo aika selkeä rytmi - syön kolmen, neljän tunnin välein ja yöuneni on noin kaksitoista tuntia. Päivällä nukun äidin menojen mukaan vaihdellen. Mutta aika paljon edelleen. Jaksan valvoa muutaman tunnin kerrallaan ennen kun alkaa väsy painaa ja hieman jurppia. Jos minulta kysytään tahtoisin nukahtaa yöunille äidin tai isän syliin tai viereen, mutta vanhmat ovat eri mieltä. Onhan se oma sänkykin ihan jees, vaikka vähän vastaan pistänkin. Saan kuitenkin nukkua osan yöstä vielä lähellä äitiä, sillä se ei jaksa unenpöppörössä minua takaisin sänkyyni syötön jälkeen siirtää. Päivisin nukun edelleen parhaiten vaunuissa, joko liikenteessä tai partsilla.

En ole vieläkään joutunut kärsimään lainkaan vatsavaivoista. Olen siitä onnellinen! Itken vain jos haluan huomiota, ruokaa tai apua nukahtamiseen. Olen aika tyytyväinen pikkuneiti. Osaan myös jo syödä pullosta - treenattiin isän kanssa ja meillä meni mukavasti! Köllin iltaisin aina hetken isän kainalossa ennen yöunille menoa.

Osaan jo kierähtää vatsaltani selälleen puolivahingossa ja lattialla ollessani osaan pitää hartioita ylhäällä. En malta odottaa, että pääsen liikkeelle!

Ihmiset sanovat, että muistutan kovasti vanhinta veljeäni vauvana. Vanhemmat ovat samaa mieltä. Minussa on kuulemma myös piirteitä äidistäni vauvana. Minua luullaan välillä pojaksi, mutta se ei minua tai äitiä haittaa. Me tiedetään, että kun saan tukkaa päähäni ja ripseni kasvavat ei sukupuolestani enää voi erehtyä. Minulle riittää, että veljeni kehuvat minua päivittäin maailman kauneimmaksi tytöksi.

Syksyisin terveisin,
Tehotyttö