Tasan puoli vuotta sitten päätin aloittaa bloggaamisen. Muutamat eri tahot oli siihen kannustaneet ja mulla oli ollut kutina homman aloittamiseen varmaan vuoden verran. Oon aina ollut aktiviinen feissarin sisällöntuottaja. Kliseiset ruokakuva- sekä lasten lausahdusstatuspäivitykset oli mulle jokapäiväisiä. Blogin myöntä toivoin niiden vähentyvän ja siirtyvän valikoidulle lukijakunnalle. Mun suurimpana motivaattorina oman blogin aloittamiselle toimi ihan alkutaipaleella se, että kehittyisin työni puolesta.
Hurahdin kuitenkin bloggaamiseen heti täysillä - postasin alussa pari, joskus kolmekin kertaa päivässä. Pää pursusi ideoita uusista postauksista ja tuntui että mulla olisi kauheesti kerrottavaa. Lähtökohtaisesti aloin blogata ystäville ja sukulaisille. Kiireisessä arjessa kun ehtii pitää aivan liian vähän yhteyttä lähipiiriinsä. Näin myös ne, jotka eivät ole Facebookissa voisivat kuulla kuulumisiamme. Ja niin teen edelleen. Ajatuksena on yksinkertaisesti kertoa mitä meille kuuluu. En koskaan ole ollut erityisenn hyvä kirjoittamaan tai edes kiinnostunut siitä. Valokuvaaminen on taas aina ollut mieluisaa. Blogissani kuvat sekä pienet kertomukset toimivat digitaalisena päiväkirjana. Tavoitteita tai kasvusuunnitelmia mulla ei ole koskaan blogin suhteen ollut. Seuraan kuitenkin statistiikkoja. Eiköhän kaikki bloggaajat niin tee? Jokaikinen kommentti tai uusi lukija saa hymyn huulilleni ja vastaan kommentteihin lähes poikkeuksetta.
Blogi on jokapäiväisessä elämässäni mukana. Postaan edelleen lähes päivittäin ja napsin kuvia arjesta ja juhlista blogia ajatellen. Mulle kuvat onkin todella tärkeä osa blogia ja pidemmälle kirjoittamiselle saan inspiraation vain silloin tällöin osuvan aiheen päähän putkahtaessa. Kotikoneelle onkin kertynyt tän harrastuksen aloittamisen jälkeen räjähdysmaisesti ysktiyiskohtaisia kuvia kotoa ja arjesta, Teen postauksia sellaisista aiheista, jotka mua itseäni lukijana kiinnostaisi. Joskus ne jopa nolottaa vähän, mutta mitään en ole katunut jälkikäteen.
On mieletöntä, että täällä käy keskimäärin kolmisen sataa eri ihmistä joka päivä. Tiedän, ettei luku ole Suomenkaan mittapuussa suuri, mutta mulle se on paljon. Siihen mahtuu väkisinkin muutama muu kun meidän suku. Ja se tuntuu mukavalle. Mitään suunnitelmaa blogin elämänkaarelle en ole suunnitellut - aijon tehdä tätä niin kauan kun nautin tästä. Mitään paineita en aijo ottaa ja kun siltä yhtään tuntuu, voin lopettaa tai pitää taukoa. Tälle ei kuitenkaan vielä ole ollut tarvetta. Kohti uusia postauksia siis!
 |
| Eka postaukseni blogissa Usko tai pois 10.lokakuuta 2012 |
Tutulta kuulostaa :) Mäkin halusin aikanaan rasittaa facea vähemmän, varsinkin kun tiesi että kotona ollessa se riski on aika iso että sinne päivittää koko ajan. Äkkiä muodostui linjaus että mitä faceen ja mitä blogiin ja se tasapaino löytyi.
VastaaPoistaHyvää puolivuotispäivää!
Kiitos :) Tasapainotteluun auttaa paljon kun on Facessa ryhmä blogille, jonne voi statuksia myös päivittää. :)
PoistaOnnea vaan puolivuotis-juhlan kunniaksi. :)
VastaaPoistaItse olen kanssa tätä kävijämäärää omassa blogissani ihmetellyt. Useampi sata päivässä jaksaa tulla lukemaan mitä söin tänään tai paljon mua ketuttaa käydä ikeassa. Omaksi ilokseni blogia pidän, vähän kun teinityttö päiväkirjaa. Toivottavasti 10 vuoden päästä blogi on vielä pystyssä niin voi tulla ihmettelemään mitä tulikaan natiaisten kanssa tehtyä "silloin joskus" :)
Keep up the good work :)
Kiitos! Teinityttöjen päiväkirjat rules.
PoistaOnnea puolivuosikkaalle blogille! :-)
VastaaPoistaMinulta on mennyt ihan ohi, että mitä teet työksesi?
Kiitos! :)
PoistaEn ole varmaan koskaan tarkemmin sitä tänne kertonutkaan. Työskentelen Digitaalisen markkinoinnin parissa asiakasvastaavana. Sidosryhmiimme kuuluu mainostajat sekä erillaiset nettisivustot, joihin mm. tärkeänä ryhmänä blogit. Toisin sanoen, jos kiinnostaa mainostaa blogissaan, voi ottaa meihin yhteyttä. Jos taas omistaa toimivan verkkokaupan ja haluaa lisätä myyntiä, voi ottaa yhteyttä meihin. Aukesiko yhtään? :)
Hyvä Veera ja onnea puolesta vuodesta, vähänkö on mennyt nopeesti:)
VastaaPoistaNiin ja terveisin Maikku:)
VastaaPoistaKiitos Maikku :) Aika tosiaan lentää, vaikka toisaalta tuntuu, että oon kirjotellut tätä aina. :)
PoistaHeippa,
VastaaPoistaOlen jo muutaman kuukauden lukenut blogiasi (taisin löytää valeäidin kautta, jos kiinnostaa!) ja nyt tulee eka kommentti :)
Kiitos aktiivisesta postaustahdista. Se on mielestäni ehdoton edellytys, jotta "vierasta" blogia jaksaa seurata. Mieheni ihmettelee, miten jaksan lukea näitä arjen blogeja, joissa elämäntilanne liippaa aina läheltä omaamme. Mutta sehän on just parasta! Jonkin tason vertaistukea :) Tietty välillä voi selata "haaveilublogeja" yltäkylläisestä luksuselämästä, mutta nämä sinunkin tekstisi ovat juuri niitä, jotka saavat hymyn korviin tai tipan linssiin ;)
Yksi "parannusehdotus" minulla kyllä olisi :) Pienet kirjoitusvirheet eivät sinänsä minua haittaa, mutta usein pomppaa silmilleni tuon "aijon". Siihen sanaan kun ei kuulu j -kirjainta. Joskus tällaiset pienet, toistuvat virheet kaivertavat :D Että ei mulla sen kummempaa.. jatka ihmeessä samaan malliin, niin varmasti roikun lukijakunnassa!
Hyvää kevättä koko poppoolle!
-tintti
Kiitos Tintti kommentistasi ja palautteestasi! Ja saa huomauttaa kirjoitusvirheistä. Muistan jatkossa tuon sanan oikean kirjoitusmuodon. ;) Aurinkoa teidänkin kevääseen!
PoistaJee, onnea! Pian säkin ihmettet vuoden kilahtamista mittariin ja yhä hurjempia lukijamääriä! :)
VastaaPoistaKiitos :) No katsotaan mikä tilanne vuoden päästä, päivä kerrallaan.
Poista