Isompi äiti

Batmanin päiväkodissa oli eilen vanhempainilta. Perusasioiden läpikäymisen ja marjapiirakkakahvien jälkeen alkoi mielenkiintoisin osuus. Ohjaajat olivat järjestäneet pienen leikkimielisen harjoituksen, johon me vanhemmat saimme osallistua. Ideana oli, että he heittivät ilmoille väitteen ja meidän piti asettua huoneessa mielestämme oikeaan kohtaan janalla "täysin samaa mieltä" ja "täysin eri mieltä".

Väitteet olivat aiheeltaan erilaisia - lasten suvaitsevuudesta kierrättämiseen ja itsensä toteuttamiseen. Harjoitus sai aikaan hajontaa meidän vanhempien kesken. Osa eroista oli tulkinnanvaraisia, mutta tuli erille selkeitä arvoerojakin. Ehkä eniten keskutelua herätti väittämä "Minusta on tärkeää, että lapseni on kaikkien kaveri". Itse asetuin tässä väittämässä noin puoleen väliin janaa. Perusteiluina se, ettei kukaan voi olla kaikkien kaveri, mutta lasten tulee oppia toimia ja käyttäytyä niiden kanssa, jotka eivät kuuluu parhaimpiin ystäviin. Siinä on meillä kaikilla on oppimista. Sosiaaliset taidot elämässä on musta suurin voimavara mitä voi olla. Niille vanhemmille, jotka ovat kohdanneet lapsiensa kohdalla syrjintää ja leikeistä ulosjättämistä, oli aihe herkempi.

"Minusta on tärkeää, että lapseni ymmärtää erilaisuutta" oli minusta ehkä merkittävin väittämä. Tämäkin on sosiaalinen taito, jota ilman ei nykymääilmassa pärjää. Erilaisuus voi ilmetä niin fyysisesti erinäköisyydellä tai -värisyydellä tai luonteenpiirteissä ja kulttuurieroissa. Eri tempperamenttien kanssa toimeentuleminen sekä niiden ymmärtäminen on elintärkeää. Tämäkin aihe sai keskustelua ja kysymyksiä aikaiseksi.

Kaiken kaikkiaan vanhempainillasta jäi käteen taas kerran arvostuksen tunne - mitä kasvatusvelhoja ne päiväkodin tädit ovatkaan! Ei voi kun ottaa opiksi, niin paljon oli hyviä neuvoja ja jekkuja heillä hihassa. Osa näistä menee varmaan ryhmäpaineen ja ohjaajien vaihtuvuudesta johtuvaan vieraskoreuteen, mutta se ei vähennä niiden arvostusta. Tässä seikkoja, josta voisin ottaa vinkkejä meidän kotiin.

1) Päiväkodissa ei tarvita jäähypenkkiä. Rauhottumishuone riittää. Sinne lapset ymmärtävät kävellä välillä jopa omasta aloitteesta huomatessaan, että voisi olla hyvä hetki ottaa omaa aikaa.

Siis mitä ihmettä??? Mitä päiväkodissa laitetaan lasten aamupuuroon?

2) Päiväkodissa näkkileipä on suurella jalustalla. Sillä voidaan lahjoa, kiristää ja saada ihmeitä aikaan.

Meillä ei näkkärillä pitkälle pötkittäisi. Uhkailun ja rangaistuksien välineiksi tarvitaan lemppari leluja, karkkipäivää, iPadia, pleikkaripelejä sekä yhteistä jokailtaista pötköttämishetkeä äidin ja isän sängyssä (tässä ammutaan jo kovilla). Ostan tänään näkkäriä.

3) Päiväkodissa ei ole koskaan kuultu, että joku ei haluaisi mennä nukkumaan. Päiväunet sujuvat lähes aina ongelmitta sujuvasti ja ilman vastaanpanemista.

Batman ei nuku koskaan kotona päiväunia.

4) Päiväkodissa annetaan aina mahdollisuuksien salliessa lapselle "tilaa" oman rytminsä toteuttamiseen. Hidas pukija laitetaan ensimmäisten joukossa eteiseen ja annetaan kannustaen ja mahdollisuuksien rajoissa pukea omaan tahtiinsa. "Kiire on aikuisen keksintö".

Meillä puetaan lapsen puolesta, jos tulee kiire. Kiire on yllättävän usein. 

Kotiin tullessa olin kasvanut monta senttiä äitinä. Olalle taputus ja satakertainen hurraahuuto päväkodin henkilökunnalle. Ehkä rankin ammatti ikinä. Arvostan.