Näin riemuitsi Pankkiiri kun kuuli, että menen lasten kanssa lauantaina äitini työpaikan lastenjuhlaan. Ei voi kun kadehtia. Enkä tarkoita tällä sitä Pankkiirin omaa aikaa - jota itsellenikin riittävästi siunautuu - vaan Pankkiirin taitoa ottaa hyvällä omatunnolla oma aikansa. Kun mulle osuu sama mahdollisuus ja pojat lähtevät vaikka aamupäiväksi uintireissulle, vietän vapaa-aikani lähes poikkeuksetta joko urheillen tai kodin siivoamiseen/järjestelyyn. Yleensä molempiin. En yksikertaisesti osaa vain olla. Kutsun tätä suorittamissyndroomaksi.
Toki lenkkeilyn tai salitreenin voi määritellä hyvinkin järkeväksi vapaa-ajan rentoutumiskeinoksi, mutta olisi todella hyvä osata välillä vaan ottaa vaikka kirja ja maata sohvalla. Ja jättää ne pyykit sinne kuivausrumpuun heti niitä viikkaamatta.
Tämä kaikki suorittaminen alkoi kun saavuimme synnytyssairaalasta Batman kainalossa. Musta oli tullut suorittajaäiti. Alkoi kamala hössöttäminen. Vauvan nukkuessa piti jynssätä keittiötä, viikata vauvan vaatteita tai pestä puklurättejä lepäämisen sijaan. Piti kutsua koko ystäväporukka siistiin kotiin itseleivotuille laskiaispullille vauvan ollessa viikon ikäinen vaikka en itse pystynyt synnytyksen jäljiltä vielä edes istumaan. (Älkää ymmärtäkö väärin, toki vieraat ovat aina tervetulleita.) En vaan osannut levätä.
Sama tahti on jatkunut nyt viidettä vuotta. Olen kai aina ollut suorittaja, mutta äitiyden mukana tuoma hoivavietti korostaa piirrettä. Väsyneimmillä hetkillä otin tietoisen aikalisän, jolloin nukuin aina kun mahdollista ja pidin taukoa kestittämisille. Heti kun yöunet palautuivat siedettävälle tasolle, palasin tuttuun rooliini.
Pieni suorittamishalu on vaan hyväksi - pysyy kämppä ja asiat elämässä paremmin järjestyksessä. Mutta pieni hellittäminen olisi tarpeen. Jospa mäkin alkaisin vaikka pelata pleikkaria. ;)
 |
| Parin viikon takainen perjantainen pelihetki ja kattaus |
Oma suorittamiseni ei liity lapsiin eikä kotiin. Olen töissä ylisuorittaja, narsisti, teen kaiken itse koska teen sen paremmin kuin muut. Kotona, not so much.. istun sohvalla ja pelaan pleikkaa aina kun mahdollisuus koittaa. Jos jään babysitteriksi, ei tulisi mieleenkään siivota sen jälkeen kun lapset on nukkumassa. Lapset nukkumassa = vapaa aika alkaa siitä sekunnista (yleensä pleikkari). Jos vaimo sattuu olemaan jossain reissussa muksujen kanssa, aivan turha toivo että tekisin pihatöitä, siivoaisin tai maalaisin vajan. :)
VastaaPoistaOmassa pikku päässäni työaika on suorittamista, työaika on 08-17 kun olen töissä...vaimon työaika on kotona ja kodinhoito. En siihen kodinhoitoon juurikaan itse osallistu. Mitä nyt melkein aina teen ruoan.
Toisaalta myöskään rakas vaimo ei suorita kotona neuroottisesti askareita (tai sitten lapsemme sotkevat nopeammin kun mamma ehtii siivota). Ainakaan kämppämme ei TODELLAKAAN näytä niin kuvaukselliselta kun teillä. Meillä on leluja joka paikassa, ruoantähteitä sohvan takana (tyttö tykkää ottaa paahtoleivän pöydältä ja jemmata niitä = kivakiva), herran jumppakamat kuivumassa portaikon kaiteella, sängyt petaamatta, kengät sikin sokin yms.. :)