perjantai 15. helmikuuta 2013

Aikakone

Bongasin Hunajaista- blogin Riikalta hauskan idean. Se menee hieman muunneltuna näin.

Kun olin 24-vuotias. Oli vuosi 2005.


Asuin: Pohjois-Helsingissä Tapulikaupungissa. Oltiin asuttu yhteisessä ensiasunnossamme Pankkiiirin kanssa kolme vuotta ja elimme villeintä nuoruusaikaamme. Molempien opinnot oli loppusuoralla ja teimme opiskelun ohessa viikonloppu- ja iltatöitä.

Olin: Ihan sairaan onnellinen ja huoleton. Meidän silloinen vuokrakaksio oli lähes joka viikonloppuinen kaveriporukan etko-, bile- ja jatkopaikka. Suurimmat huolet oli syödäänkö loppukuu nuudeleita, nakkeja ja uuniranskiksia, jotta voidaan pitää bileet meillä. Naapureista ei välitetty pätkän vertaa kun aamuneljältä lauloimme Sing Staria seinät raikuen.

Oma koti kullan kallis

Tärkeintä elämässä oli: Pankiiri ja ystävät. Oltiin myös siskoni kanssa tekemisissä enemmän kuin koskaan ennen.

Työskentelin: Uimaopettajana ja ala-asteikäisten uintivalmentajana ja Pankkiiri ravasi yövuoroissa Stockmannin varastolla.

Halusin:  Viettää mahdollisimman huoletonta ei vielä aikuisen elämää, johon liittyi tärkeänä ostana ystävien kanssa risteilyt, mökkikeikat ja muut seikkailut.

Laivalla talvi 2005
Kesä 2005 kaverin landela

Pelkäsin: Ihan alussa kun muutimme yhteen pelkäsin, ettei Pankkiiri viihdy asua mun kanssa, joten ostin sille PS 2- pelkonsolin. Viihtyi se.

Talvella 2005 kaverin landella
Ei ole Batman onneksi perinyt äitinsä kitaraotetta.
Roomassa 2005
Nyt asun: Länsi- Helsingissä. Asunnossa on kahdenksan vuoden takaiseen verrattuna tuplamäärä neliöitä ja varpaita.

Olen: Aikuinen. Se tunne on pelottavan vahvasti tullut jäädäkseen lasten ja "oikeiden töiden" mukana. 


Tärkeintä elämässä on: Perhe ja suku. Ystäville toivoisin paljon enemmän aikaa, mutta onneksi nyt kevään aikana on yhteisiä rientoja tiedossa. Myös juhannukseksi on varattu iso huvila saaresta.

Pelkään: Että jotain pahaa sattuu. Kun kaikki on elämässä niin hyvin pelottaa, että jotain tosi odottamatonta ja pahaa sattuisi. Myös lasteni tulevaisuus nykymaailmassa huolestuttaa.


Työskentelen: Digitaalisen markkinoinnin parissa asiakastyössä. Nautin paljon siitä mitä teen. Vaikka ei työkään lepoa ole, saan siitä hyvin vastapainoa perheenäidin usein rankallekin roolille.


Haluan: Olla hyvä ihminen.


Kommentoi, niin saat iän. 

6 kommenttia:

  1. Hei ihan mahtava!! En ehkä halua sitä ikää mutta anna nyt sitten tulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti sanoa 25! Se on final. :)

      Poista
    2. Hyvä ikä, muistan sen vielä ja on ehkä kuviakin! :)

      Poista
  2. Mäki haluan! Anna joku hyvä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa mikä olisi hyvä, mutta annan iän 19.

      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!