keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ensimmäinen

11.2.2009. Hanget kimalsivat valkosina ja aurinko porotti pakkaslumille. Oli täydellinen päivä.

Sinä päivänä minusta tuli äiti. Elämäni mullistui tavalla, jota en voinut etukäteen kuvitella. Esikoisemme syntyi tapahtumarikkaan synnytyksen jälkeen ja kivut ja säryt olivat samantien toisarvoisia. 

Esikoisemme oli ensimmäinen kaikissa sanan merkityksissä. Ei ainoastaan meidän perheen ensimmäinen lapsi vaan samalla sekä molempien puolien lähisuvun, että ystäväporukan ensimmäinen. Sitä taakkaa on poika saanut kantaa tähän päivään saakka. Niin hyvässä kuin pahassa. 

Batman on haastavassa iässä. Heittämällä tähän saakka haastavimmassa. Rajoja haetaan uudestaan ja omia tunteita on äärimmäisen vaikea käsitellä. Tietty rauhattomuus on vallannut lapsemme. Käskyjä ja ohjeita on välillä vaikea noudattaa. Leuhkiminen ja mahtailu on arkipäivää. Lapsella on käynnissä taas yksi kasvunpaikka, tarve löytää yhä enemmän itseään ja rajojaan. 

Batman on herkkä, erittäin helposti kiintyvä, "isojakin" asioita pohdiskeleva nuori mies. Hänelle perhe ja lähiomaiset ovat kaikki kaikessa. Esikuvat lähipiirissä ovat äärimmäisen tärkeitä. Fudista rakastava rokkidiiva kaipaa paljon vanhempien hellyyttä ja kannustamista. Onhan hän vielä kovin pieni ja avuton poika. 

Batman on äärimmäisen suojeleva ja hellä isoveli, joka puolustaa pikkusisariaan joka tilanteessa. Pikkusiskon syntymä on herättänyt entistä vahvemman suojeluvietin, joka näkyy ylitsehuokuvina rakkauden osoituksina. Vaikka pikkuveljen kanssa tapellaan ja nahistellaan päivittäin, on veljessuhde todella luja ja rakastava. 

Esikoiselle on aina oma paikka sydämessä. Se paikka on tällä hetkellä täynnä kiitollisuutta, onnea ja rakkautta. Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Komenttisi on iloni, kiitos!