Tule uni kultainen

Multa kysytään sattuneesta syystä nykyään usein miten saan öisin nukuttua? Kysymys on vaikea tai siihen on monta eri vastausta. Tiedän kokemuksestakin, että Tehotyttö nukkuu vauvaksi yönsä ainakin vielä jokseenkin kohtuullisesti. Paino sanalle "vauvaksi". Koska vauvathan heräilee ja valvoilee joskus keskellä yötä.

Jos siis vastaan kysymykseen "hyvin" voi kysyjä kuvitella, että nukun yöni läpeensä. Jos taas vastaan "huonosti" tulee mieleen rättiuupunut äiti, jolla on koliikkivauva. Totuus on jossain näiden kahden välimaastossa. Huonona yönä herään tunnin välein nukuttamaan vauvaa kun taas hyvänä yönä vauva syö kaksi kertaa yössä.

Väsymys on suhteellista. Harva vastasyntyneen vauvan äiti on elämänsä kunnossa. Jollekin normaalisti putkeen yhdeksän tuntia nukkuvalle voi yksi hieman katkonainen yö olla murhaa. Imetyshormonit sekä kropan tottuminen tilapäsesti katkonaisempaan uneen ovat avuksi nuorille äideille.

Lapsena mulla oli erinomaiset unenlahjat. Pystyin nukkumaan missä vaan. Nukahdin autoon ennen kun se olis edes kunnolla lähtenyt parkista ja junamatkat meni nuokkuessa. Myös myöhemmällä iällä, aikuisuuden alussa omasin nukkumisen lahjan. Lasten saannin jälkeen musta on kuitenkin tullut jonkin sortin univammainen ja taipuvainen unettomuuteen. Voin valvoa tuntitolkulla keskellä yötä vauvan nukkuessa tyytyväisenä. Ja juuri Nukkumatin löytäessä luokseni vauva haluaakin jo ruokaa. 

Kaiken kaikkiaan jaksamistilanteeni on kuitenkin tällä hetkellä kohtuullinen. En tarvitse päiväunia kuin joskus ja silmät alkavat painaa vasta kuuden aikoihin illalla. Jatkuva univaje vaikuttaa kuitenkin ihmiseen. Joskus tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja tiskikoneenkin tyhjentäminen on liikaa vaadittu. Hyvänä päivänä kaikki on helppoa. Vaikka tahtoisin hidastaa vauvan kasvamista, odotan vähän jo niitä edes potentiaalisesti inhimillisiä uniaikoja. Ne ovat täällä ennen kuin huomaankaan. 

Väsyneenä voisin elää pullalla ja kahvilla.