Ristelyn eka ilta on aina vähän hektinen, sekä aikataulullisesti, että jännityksen ja odotuksen purkautuessa. Mentiin heti ekaan kattaukseen uuteen, meidän luotto Maximen tilalle tulleseen Italialaiseen Tavolata Italiano ravintolaan. Lapsille oli Maximen tavoin tarjolla kätevä buffet, aikuisille monipuolinen ala carte menu. Mä valitsin alkupalaksi todella maukkaan gonconzola salaatin. Pankiiiri nautti leikkelelautasestaan. Pääruoaksi otimme molemmat simpukkapastaa. Se ei ollut kehumisen arvoinen, varsinkaan kun annokksessa oli selkeästi hienoa hiekkaa. Tämä huomioitiin loppulaskussa. Ravintola oli muuten tiloiltaan ja palvelultaan miellyttävän viihtyisä ja söimme myös ensimmäisen aamiaisen samaisessa paikassa. Pikaiset pallomeret ja Muumidiskot, joiden jälkeen kaikki olikin jo ihan nukkumakamaa. Olimme etukäteen hieman jännittäneet menomatkan myrskysäätä, mutta turhaan. Yöllä tunsin pientä keinumista, mutta ei mitään häiritsevää.
Lauantaina lähdimme aamupalan jälkeen Tukholman vanhaankaupunkiin, jossa oli tarkoitus sattumanvaraisesti kierrellä ja lounastaa. Olen ennenkin kuullut, ettei Tukholma ole vaunujen ystävä ja saimme kokea sen asennevamman käytännön tasolla. Menimme keittolounaalle tilavaan ja lähes tyhjillä olevaan kahvilatyyppiseen paikkaan. Tehotyttö nukkui, eikä ulos ollut näköyhteyttä, joten vaunujen ulosjättäminen ei ollut vaihtoehto. Valitsimme viimeisen nurkkapöydän, jotten vaunumme olisi kenenkään tiellä. Meille tultiin kolme kertaa henkilökunnan toimesta valittamaan vaunujen paikasta, vaikka mielestämme se ei voinut olla kenenkään edessä. Tarjoilijat pyysivät viemään vaunut milloin ulos, milloin eteiseen. Lopulta meidän savustettiin ulos ja kysyttiin otamme loput keitot mukaamme. Annoimme suullisen palautteen, että olisi kiva kuulla jo ovella, jos vaunut eivät ole tervetulleet niin voimme valita toisen ruokapaikan. Pyöristyttävää.
Muuten Tukholmassa kiertäminen oli ihan hauskaa, vaikka Robin oli aika väsynyt ja valittavalla tuulella. Sattumalta näimme myös Kuninkaanlinnan vartionvaihtoseremoniat. Pojat tykkäsivät kovasti siitä.
Päivän aikana teimme pari aloittelijan virhettä, emmekä huomioineet seuraavia peruslaatuisia kohtia: 1.Varaa kolmevuotiaalle jonkin näköinen levähdyspaikka (seisomalauta tai matkarattaat) kun tarkoituksena on kävellä monta kilometriä kaupungilla. 2. Anna kolmevuotiaalle mahdollisuus päiväuniin. 3. Syötä lapsia säännöllisesti, ettei verensokeri pääse tippuman = känkkäränkkä on takuuvarma vierailija.
Edellisten kohtien saattelemana saimme kokea lauantai alkuillasta, poikien uintireissun jälkeen kolmevuotiaan pienehköä sekoilua ja huutoraivareita. Onneksi laivalla ollaan totuttu lapsiperheisiin ja meidät päästettiin ravintolaan itkevän ja kiukuttelevan lapsen kanssa. Valitsimme pallomeren vieressä sijaitsevan El Capitanin. Heti ruoan eteen saatuaan olikin taas uusi sävel kuvioissa ja päästimme pojat pallomereen loppuruokailumme ajaksi. Saimme siis nauttia liharuokamme lopulta rauhassa.
Oliko reissu sitten kaiken tämän väärti? No todellakin. Mukava irtiotto arjesta ja taas jaksaa puurtaa. Kunnes muutaman päivän päästä alkaakin jo reilun parin viikon joululomat.
Ruotsissa ollaan kyllä yllättävän tylyjä rattaiden suhteen. En tiedä toivovatko ettei lapsiperheet ylipäätänsä tulisi kahviloihin häiritsemään?! Toisaalta viime kesänä ruotsalaisissa perhekohteissa viikon kierrettyäni, en voi (valitettavasti) ihmetellä jos eivät normikahvilat halua lapsiperheitä asiakkaiksi. Oli sen verran hirveää se meno noiden perhepaikkojen yhteydessä... Vanhemmat antoivat esimerkiksi lastensa juosta vapaasti ravintolasalissa,levittää ravintolan lattialle, keskelle kulkuväylää isot palapelit sekä ,kiivetä kahvilan katolle hyppimään.
VastaaPoista