perjantai 1. marraskuuta 2013

Hengissä ollaan

Yhdelle blogihistoriani pisimmälle postaustauolle (4 päivää!) on yksi selkeä syy - ruuhkakausi. Kuten kaikki lapsiperheen herkkuhetket yöheräilyistä ja niskapaskoista noroviruksiin, on tämäkin vain vaihe. Jakso, josta minulla ei varsinaisesti ole kiire pois. Vaikka kyllä tässä täpötäysien koti- ja työkalenterien täyttämässä haipakassa aika kiitää tarpeettoman nopeasti. Se on se suurin miinus. Kun lukemattomien työprojektien ja dead linejen sekä vanhempien nuhailun lisäksi pienlapsiperhe harrastaa ja on päättänyt myydä itse omaa asuntoaan, ei voi olla yllättynyt, että vapaa-ajan täyttämisongelmia ei ole. En siis valita. Olemme itsemme tähän ruuhkaliemeen osittain tietoisesti saattaneet. Ja hyvä niin. No pain no gain. Voin veikata, ettei arki tästä hirveästi voi hektisemmäksi tulla. Kunnes alkaa lätkätreenien (toivottavasti mikä vaan muu harrastus mielummin) lepakkovuorot, murrosikäisten kanssa tappeleminenja huolissaan oleminen sekä menopaussi (kai sekin on aikaistunut kuten tyttöjen murrosikä?). 

Havaintoja ruuhkakauden varrelta:

Työt (aikuisten ja lasten)
Kun molemmilla vanhemmilla sattuu ehkä ensimmäistä kertaa samaan aikaan kovin kiireinen ja tapahtumarikas vaihe duuneissa, on helpompi jakaa ja purkaa sen aiheuttamaa taakkaa. Ollaan samassa paikassa. Isona plussana myös se, ettei kumpikaan joudu työkiireistä huolimatta tekemään juurikaan ylitöitä. Kotiin emme töitä tuo, ellei ole aivan pakko, Molemmat myös tykkäävät siitä mitä tekevät leivän (ja joskus voita sen päälle) pöytään tuodakseen. 

Robin aloitti serkkunsa kanssa tällä viikolla seurakunnan kerhon, jonne jäädään ilman omaa hoitajaa. Hyvin oli ensimmäinen kerta mennyt. Mummi oli päässyt rauhalliselle kauppareissulle ja lapset olivat jääneet laulamaan Jumalan kämmenellä. Tätä ollaankin sitten hoilattu nukkumaan mennessä. 

Harrastukset
Robin pääsi keskiviikkona Batmanin ja isän mukaan sirkuskouluun. Kovasti oli ollut mukavaa. Nyt ei vaan tiedetä miten selittää ensi viikolla, miksi isoveljen mukaan ei enää pääse. 

Omatkin urheilut on tullut hoidettua ehkä vähän läpipuskevaa flunssaa uhmaten. C-ja D-vitamiinikuurit ovat täydessä käynnissä. Kirkasvalolampulle voisi olla ajoittain tarvetta. 

Koti
Asunnon myynnissä on hiljaista. Meillä on käynyt tasaiseen tahtiin kiinnostuneita, mutta tarjouksia ei ole vielä tullut. Pitää kuitenkin muistaa, että kolme viikkoa on vasta takana. Ei olla otettu stressiä asiasta, myynti menee siinä kaiken rinnalla. Tilanne voisi olla toinen, jos olisi pakko jossain ajassa saada tämä myytyä. Nyt ei myyntipainetta juurikaan ole. 

Sosiaalinen elämä
Voisi kuvitella, ettei sellaista tässä elämänvaiheessa olisi, mutta onneksi on viikonloput ja vanhemmat voi esim. välillä vuorotellen lähteä tuuletuskäynnille. Ollaankin päästy nyt kiitettävästi ulkoilemaan eri kokoonpanoilla ja se jos jokin on välillä nannaa. On ollut karonkkaa, illanistujaista, työbilettä ja musakeikkaa. Aina toki ystäville olisi nastaa olla lisää aikaa. 

Ei siis pahempi ruuhkakausi. Mutta pakko myöntää, että ainahan se on mielessä. Nimittäin jouluntienoille asettuva parin viikon LOMA, joka kolkuttaa jo takaraivossa. 

Huominen vietetään Pankkiirin perheen parissa ja sunnuntaina puolestaan meille tulee mun perhettä syömään. Mukavat viikonloput kaikille!




2 kommenttia:

  1. TSemiä. Muuta en ehdi nyt sanoa koska ruuhkat.

    VastaaPoista
  2. Paitsi että loltsu neljän päivän tauolle, meitsi vetelee jo ihan tyytyväisenä viikon kerrallaan hiljaa :)

    VastaaPoista

Komenttisi on iloni, kiitos!