perjantai 15. marraskuuta 2013

Oivalluksia viikon varrelta

Asuntomarkkinoilla on niin hiljaista, että sitä välillä aivan unohtaa, että on myymässä asuntoaan. Tai sitten syynä tähän kaikkeen on se, ettei juurikaan mitään myynnin eteen tehdä. Kun ei vaan ole mikään pakko. Ehkä olohuoneen huonekalujen siirtely voi piristää myyntiä.

Saimme rakentavaa palautetta päiväkodin Vasu-keskustelussa. Batmanin kanssa tulisi kotona treenata hienomotoriikkaa. Kynäote, saksilla leikkaaminen, liimapuikon käsittely, paperin taittelu ja sellainen lapselle tärkeä pikkutarkka homma. Tunsin piston sydämessäni. Tämä homma ei vaan ole koskaan ollut Batmanin mieleen, joten se on jäänyt täysin taka-alalle. Tietysti tässä(kin) osasyynä on iPadit ja muut vempeleet. Keksin kuitenkin hyvän idean, millä tapaa kynäotteen treenaamisesta voidaan saada Batmanille mielekkäämpää. Kirjaimiin, äänteisiin ja sanoihin liittyvät seikat ovat kovasti viime aikoina poikaa kiinnostaneet. Voisimmekin harjoitella kirjaimien kirjoittamista paperille. Näin voisi huomammatta harjoitella kynäotetta ja kehittää hienomotoriikkaa.

Pari anopilta saatua ilmaisleffalippua on vanhenemassa. Ihanaa, kun on "pakko" mennä Pankkiirin kanssa katsomaan aikuisten elokuvaa. Lapset viedään mun vanhemmille treffien ajaksi. Meillä on kaksi vaihtoehtoa - The Counselor ja Gravity.

Lepakkotuolien nahkapäälliset ovat jumalattoman kalliita.

Paras hampurilaispaikka Suomessa on Midhill. Mikäli on Pankkiiriin uskominen.

Kanattaa ottaa hetki ennen kun on menossa hakemaan lapsia hoidosta miettiäkseen minne heidät aamulla vei. Nimim. urpot suljetun päiväkodin pihalla.

Mulla on pahasti päällä joka marraskuinen sokeririippuvuus. Siihen kun yhdistää laiskuuden ja saamattomuuden urheilun suhteen on yhtälö selkeä. Onneksi on karkkipäivä!






2 kommenttia:

  1. Pakko tulla hihkaisemaan, että olen liittynyt blogisi lukijajoukkoon. Tuntuu jotenkin salaiselta touhulta, jos ei edes kerran huudahda olemassaolostaan :)

    Vasu-keskustelut on ahdistavia. Kukahan nekin on keksinyt. Ja miksi? Aika hyväksi väittäisin kasvaneeni ilman yhtäkään vasua tai vanhempainvarttia. Turhaa arviointia ja suorittamiskeskeisyyttä jo pienestä pitäen. Me saatiin tytön vasusta aikanaan pitkä kirjallinen sepustus siitä, millainen meidän lapsi on. Ihan niinkun ei oltais tiedetty. Ja mitä päiväkoti tekee sillä tulostetulla paperilla? Antaisivat lasten leikkiä ja kasvaa omaa tahtiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Aina todella sydäntä lämmittävä saada tietää uusista lukijoista.

      Varmasi isoja eroja päiväkodeissa miten Vasu-keskustelut suoritetaan. Itse koen keskustelut siltä kantilta, että on mukava kuulla tarhan henkilökunnan mielipide siitä, missä olisi kehitettävää ja miten yleisesti lapsemme sopeutuu ryhmässä työskentelyyn. Mutta toki otan itsekin haluamattani paineita kun saan kuulla kongreettisia asioita, joissa olisi kehitettävää. Se on osa sitä nykypäivän suorittamis- ja itsensä syyllistämisyhteiskuntaa, jossa olisi varaa ottaa rennompaa otetta itse kullakin.

      Jotenkin nykypäivän neuvolaseulantakin tuntuu välillä olevan paperilla saneltuja asioita, mutta todellisia ongelmia ei välttämättä huomata. Kuitenkin loppuen lopuksi omat vanhemmat ensisijaisesti tietävät jos jossain on todellinen ongelma tai huoli, johon tulisi pikaisesti tarttua. Mutta tottahan se on, ettei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että monilla voi oikeasti olla tarvetta kaikelle ulkopuoliselle avulle ja neuvoille. Ja hyvä, että sitä on eri puolilta saatavilla. Meitä kun on niin moneen lähtöön.


      Poista

Komenttisi on iloni, kiitos!