Oi niitä aikoja

Yksi elämäni tähän asti paras elämänvaihe on ollut kilpauintivaihe. Se kesti noin kymmenen vuotta, ala-asteelta lukioon. Harrastuksella on ihan varmasti ollut iso merkitys siihen, millainen ihminen musta on tullut ja miltä elämäni tänään näyttää.

Tiivis harrastus teininä, oli se sitten kitaran soitto, baletti tai taidemaalaus, pitää nuoren helpommin pois ostarilta notkumasta. Tietenkään harrastukset eivät ole takuu pysyä niin sanotusti kaidalla tiellä, mutta varmasti helpottaa oikean suunnan löytämistä. Aikaa ja energiaa ei ole liioin paheisiin.

Itse sain uinnin kautta monta korvaamatonta asiaa elämääni. Peruskunnon ja rakkauden liikuntaan lisäksi elinikäisiä ystäviä ja nykyisen mieheni. Tätä kautta myös nykyiset lapseni ja Pankkiirin perheen. Se on aika paljon se.

Jos mahdollista, toivon meidänkin pojille löytyvän rakas harrastus, josta voi saada koko elämäksi paljon hyvää. Tähän ei kuitenkaan ole mikään kiire, Batmanin ekaa lajia vasta yhdessä suunnitellaan.

Nähtiin perjantaina Mäkelänrinteen lukion uimarileidien kanssa hyvän ruoan ja muistelujen merkeissä. Seuraavaksi tapaamiseksi suunnittelimme laajempaa kokoonpanoa yli sukupuoli- , seura- ja koulurajojen. Toivottavasti suunnitelma toteutuu pian!