Deja vu. Päiväkotiin jäi jo toista päivää ikkunassa lohduttomasti itkevä, perään huuteleva nelivuotias. Eilen illalla poika itkeskeli kotona ja kävimme useaan kertaan keskustelun siitä, miksi loma ei voi jatkoa loputtomiin. Sama kuvio kesti viime syksynä useita viikkoja.
Koko vauvaikänsä vierastaneella Batmanilla on ollut aina vaikeuksia sopeutua eri päivähoitopaikkoihin. Jopa mummille jääminen reilun vuoden iässä, mun ekaa kertaa töihin palatessa sai aikaan yöllisiä kauhukohtauksia. Sen jälkeen ryhmäperhepäiväkotiin, kerhoon ja nykyiseen päiväkotiin sopeutuminen on ollut ajoittain vaikeaa.
Mulla on sellanen käsitys, että useimmat tuon ikäiset kaipaavat kesäloman aikana ikätovereitaan ja heistä tarhaan palaaminen kesälomien jälkeen on toivottua. Joskus toivoisin, että Batman olisi samanlainen, mutta toisaalta tämä vanhempiaan vahvasti ikävöivä, herkkä poika on aivan ihana. Ja tämä kaikki pitää ottaa kohteliaisuutena - ainakin poika viihtyy vanhempiensa seurassa (en väitä, ettei muut lapset niin tekisi).
Toivon silti meidän kaikkien kannalta, että päiväkoti alkaa pian taas maistua viime talviseen malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Komenttisi on iloni, kiitos!