keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kahden vuoden kirous

Kohta se päättyy.

Kun Robin oli juuri syntynyt sain kuulla usealta taholta asian, joka jäi jostain syystä pinttyneesti mieleen. Minulle uskoteltiin ilmeisesti tarkoituksena antaa jonkinlainen helpotuksen tunne kun mainitsin alun rankkuudesta, että kaikki helpottaa huomattavasti kun kuopus on kaksivuotias. Että silloin lapset leikkii keskenään ja ovat yhdessä varsin omatoimisia. Silloin tämä lausahdus ei juurikaan auttanut sekavan tunnemyrskyn keskellä.

Robin täyttää vajaan kolmen kuukauden päästä sen maagisen kaksi vuotta. Itse olen kyllä huomannut suunnaatonta helpostusta jo ennen tämän luvun täyttymistä. Arviolta Robinin 1,5 vuoden iässä alkoivat veljekset entistä enemmän viihtyä toistensa seurassa ja kovin erillaisista mielenkiinnon kohteista huolimatta löytyi yhteinen sävel leikeissä. Myös Batmanin sydäntä lämmittävä pikkuveljensä avustaminen on viimeaikoina ollut päivittäistä. Isoveli kyselee myös Robinilta tärkeitä kysymyksiä ja kun vastaus on jotain epämääräistä on varsin luontevaa jatkaa silti keskustelua ja päättää itse mitä mieltä pikkuveikka saattoi asiasta olla.

Tämän helpotuksen myötä tulee itse usein hyödynnettyä Batmanin avuliaisuutta. Vessasta voi huudella, että vaihtaisitko Robinin Fröbelien lemppari kappaleen tai auttaisitko sitä kitaran kanssa. Myös se ajoittainen yhdessä leikkimisaika on helppoa hyödyntää omalla itselleen tärkeällä puuhastelulla. Usein se osottautuu kotitöiksi tai esimerkiksi tämän blogin kirjoittelemiseksi.

Nautimme nyt Pankkiirin kanssa tästä välivaiheesta ennen kun noi keksii alkaa yhdessä riehumisen lisäksi sen kuuluisan nahistelunkauden ja jopa fyysisen tappelemisen. Puuh. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Komenttisi on iloni, kiitos!