Maanantai

Ei ole koskaan ollut suosikki viikonpäiväni (voiko olla kenenkään?), mutta ei enää lasten myötä varsinaisesti inhokkikaan. Vielä villeinä nuoruusvuosina kun tuli juhlittua viikonloppuisin, painoi väsymys pahiten juuri maanantaina. Nykyään se ei väsymystilaltaan eroa viikon muista päivistä. Mutta onhan toki maanantailla aina vähän sellainen suomalaisille tyypillinen alakuloisuuden viitta. Kukaan ei aamulla tervehdi bussinkuljettajaa, eikä katso kanssamatkustajia silmiin. Töissä ollaan ainakin aamupäivä vielä normaalia vähäsanaisempia, kunnes koneistot taas käynnistyvät.

Perheellämme on edessä kiireinen ja tapahtumarikas viikko. On tiedossa talonyhtiön hallituksen kokousta, päiväkodin vasu- keskustelua sekä työiltamat asiakastilaisuuden merkeissä. Väliin olisi kiva ehtiä urheilla vähintään muutaman kerran ja sitten tuleekin viikonloppu. Silloin vasta kaikkea tehdäänkin. Kuten aina. Näin ne viikot hujahtaa ja pian on joulu. Eihän tätä vuottakaan ole enää kun kymmenen viikkoa jäljellä. Uskomatonta.

Monella menee naama mutrulle maanantaisin