Kaksin komeampi

Toisessa raskaudessa odotimme Pankkiirin kanssa pienempää versiota Batmanistä. Toinen tyyppi samanlaisin piirteineen, mieltymyksineen ja tapoineen. Minibatman. Varsinkin kun tiedossa oli, että tulee toinen poika, oli vaikea kuvitella mitään muuta edes mahdolliseksi. Olimme todella väärässä. 

 

Robin syntyi kaksi viikkoa yliaikaisena ja lähes viisikiloisena (pieni liiottelulisä, kuten kuva näyttää on tarkka luku 4,676 kiloa. Isänsä oli sen kokoinen viiskuisena). Onneksi kukaan ei ennustanut etukäteen siitä noin isoa, vaan arvio lähenteli Batmanin lukuja, eli neljää kiloa tai hieman alle. Mutta kun Robin maailmaan jytkähti, oli kokeneen kätilönkin ilme aika priceless. Varsinainen joulukinkku sieltä mätkähti. 

 

Hyvin pian meille selvisi, että ulkonäöllisesti pojat ovat ihan eri puusta veistetty. Yhtenäisyyksiä oli vaikea löytää. Ja on edelleen.

 

Robin nukkui ekat kuukauden todella hyvin verrattuna Batmanin koliikkivaivoihin. Mutta kolmen kuukauden iässä alkoi hullut yövalvomiset ja myöhemmin ne selittikin tutkimusten kautta diagnosoitu maitoallergia. Molemmat pojat siis olivat/ovat eri syistä hieman haasteellisia tuon yönukkumisen suhteen, mutta eikös kaikki lapset ole? Toinen yhteinen juttu onneksemme on, että molemmat ovat aina olleet hyviä syömään. Tämänkin voi tosin vielä muuttua, mutta nyt kaikki uppoaa ja ihanaa niin. Molemmat vaikuttavat myös aika liikunnallisilta. Batman oppi kolmen vanhana uimaan lyhyitä matkoja ja Robin vetelee nyt yksivuotiaana kuperkeikkoja mennen tullen. Kyllähän siis noita yhtenäisyyksiäkin on. Mutta aika harvassa ja kun perusluonne ja mieltymykset on kaukana toisistaan. Seuraavassa listaan poikien eroja. 

 

Kiinnostuksen kohteet:

Batman on aina ollut kiinnostunut eri figureista. Ensin oli muumit, sitten Buzz Lightyear, Woody ja kaverit ja nyt Batman. Väliin on mahtunut hämikset, madagascarin pigviinit, Asterix ja Obelix sekä Shrek.

Toinen hieman myöhemmin tullut vahva kiinnostuksen kohde on musiikki. Batman viihdyttää (?) huuliharpullaan bussissa kanssamatkustajia ja säestää mummin ukulelella Fröbelin palikoiden hittejä. Joululahjatoiveena onkin tänä vuonna kitara ja Supermies (koska edellinen on hävinnyt).

Batmanin kestosuosikki pihaleikeissä taaperoaikana oli keinu. Hiekkalaatikko tai liukumäki ei koskaan ollut kiinnostavia. Aina kun hain Batmanin päiväkodista, istui se keinussa. Ja oli tehnyt sitä jo tovin.

Robin on automies. On se hyvä, että isoveljen lukuisat autot eivät menneet ihan hukkaan. Mistään mallia ottamatta Robin aloitti heti konttaamisen opittuaan autoilla lattiaa pitkin ajeluttamisen. "Prrrrrrrrrrrrrrrrrrr" Ja jatkaa sitä edelleen.

 

Toinen juttu on kiipeily. Voi olla, että kyse on vaan toisen lapsen syndroomasta, mutta Batman ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut siitä touhusta. Robin taas käyttää aina tilaisuuden tullessa kiipeilijän lahjojaan, mikä ei ole musta mikään maailman hauskin juttu.

Robin valitsee pihalla keinun sijasta mahdollisimman korkean liukumäen ja hiekkalaatikon, jossa mättää hiekkaa kaula-aukosta sisään.

Luonne:

Batman on aina ollut herkkä ja tunteellinen. Ekan vuoden Batman käytännössä vierasti lähes kaikkia muita kun äitiään. Isäkään ei aina kelvannut. Kerhon palautekeskustelussakin vuosi sitten tuli puheeksi, että on kovin ”tunneherkkä” lapsi. Aamun känkkikset pitää sopia perusteellisesti anteeksipyynnön, pusujen ja halejen kera, ennen kun leikkiminen kerhossa voi alkaa. Muuten koko päivä menee mollivoittoisesti. 
 

Vaikka Batman on sosiaalinen, sopeutuminen uusiin hoitopaikkoihin on ollut aika hankalaa. Batman on ollut toisen raskauteni ajan ryhmäperhepäiväkodissa ja mun kotona ollessa kerhossa. Molemmissa hankaluuksia sopeutua ja on lopetettu touhu (muista syistä) juuri kun toinen on alkanut päästä vauhtiin. Nyt päiväkodissa kohta kolme kuukautta olleena alkaa vasta sopeutumisen merkit olla selkeät, eikä viedessä enää vedetä itkunäytöksiä. 

 

Robin taas vaikuttaa kovin sopeutuvalta ja ”reippaalta”. Ei ainoastaan siksi, että on toinen lapsi. Robinin voisi jättää hoitoon vaikka ventovieraalle ilman vierastamisen merkkejä. Kun haen sitä iltapäivisin mummiltaan, on se kun ei huomais mun ilmestymistä. Vielä on aikaista sanoa, tuleeko Robinistakin muuten herkkä ja perhekeskeinen. Nämä piirteet on musta aika söpöjä pienille miehille. 

Robin on kovin jääräpäinen, tullut äitiinsä. Tempperamentti vaikuttaa olevan kuopuksellemme ominaispiirre, eikä kaikkea voi laittaa vaan "tahtoiän" piikkiin. 

 

Kuten sarjakuva osoittaa, Batman ja Robin tukee erilaisuudestaan huolimatta toisiaan. Ja onneksi niissä on jotain tismalleen samaa – ne tykkää "hiiveetti" toisistaan.