Nuku rauhassa, sydämessämme on kotisi

Koimme muutama kuukausi sitten perheessä menetyksen kun Pankkiirin meidän perheelle kovin läheinen isoisä menehtyi. Hän oli juuri saavuttamassa 94-vuoden kunioitettavan iän. Nyt kun suurin surutyö on tehty ja isoisä on saatettu haudanlepoon, on aika hoitaa käytännön asioita. Olimme tänään koko perheen voimin tyhjentämässä vähän isoisän asuntoa. Hän asui omassa asunnossaa loppuun saakka ja oli muutenkin varsin terävässä kunnossa. Kaikista irtaimistosta sympaattisimmat ja tunnearvoltaam suurimmat esineet olivat ehdottomasti pieni valkoinen isoisän lapsuuden lautanen sekä isoisän kävelykeppi. Molempiin kuuluu tarinat. 

Pankkiiri muistaa isoisän kertoman tarinan omasta lapsuudestaan, että ruokapöydästä sai nousta vasta kun lautasen pojan kuva näkyi kokonaan. Lautanen on hieman elämää kokeneen näköinen, mutta mieltä lämmittävän kaunis. Se tulee keittiömme seinälle paraatipaikalle.

Batman kuuluu merkittävästi kävelykepin tarinaan. Batmanilla oli tapana matkia isoisän kävelyä kävelykepin kanssa. Hän on aina ollut kiinnostunut, miksi isoisä tarvitsee keppiä. Kun isoisä menehtyi, ensimmäinen kysymys Batmanilta oli, että ottiko isoisä kävelykepit mukaan taivaaseen. Kerroimme, ettei sielä kävelykeppiä tarvitse. Kun toimme kävelykepin kotiin isoisän asunnolta, oli Batmanin ilme korvaamattoman onnellinen. "Sainko mä tämän isoisältä?" ja silmät loistivat onnesta. 

Robinkin tykkää isoisän kävelykepistä

Nuku isoisä rauhassa, sydämessämme on kotisi.